Tshernobyl muistuttaa yhä itsestään suomalaisissa metsissä – tämä ruokasieni säteilee eniten
Säteilyturvakeskuksen (STUK) tuore tutkimus osoittaa, että Tshernobylin vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuuden laskeuma näkyy yhä suomalaisissa luonnon sienissä. Vaikka cesiumpitoisuudet ovat laskussa, tietyt lajit ja alueet erottuvat edelleen tilastoissa.
Tutkimuksen mukaan kaikkien näytteiden mediaanipitoisuus oli 110 becquerelia kilogrammassa (Bq/kg). Koska cesiumin puoliintumisaika on noin 30 vuotta, pitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi onnettomuusvuosista.
Eroja löytyi kuitenkin runsaasti sekä alueellisesti että lajikohtaisesti. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä. Nämä ovat alueita, joille Tshernobylin laskeuma aikoinaan sateiden mukana voimakkaimmin osui.
Eniten cesiumia imevät mustavahakas, haaparousku, vaaleaorakas, kehnäsieni ja kangastatti. Vähiten radioaktiivisuutta keräävät puolestaan punikkitatit, herkkutatit ja ruokasienihaperot.
Vaikka säteily on yhä mitattavissa, kuluttajilla ei STUKin mukaan ole syytä huoleen. Myytäville tuotteille asetettu suositusraja (600 Bq/kg) ylittyi alle kymmenessä prosentissa näytteistä. STUK korostaa, ettei sienten syöntiä tarvitse rajoittaa missään päin Suomea.
Laboratorionjohtaja Sinikka Virtanen asettaa luvut käytännön mittakaavaan vertauksella.
– Eniten cesiumia kerääviä mustavahakkaita pitäisi syödä noin 12 kiloa, jotta saisi saman säteilyannoksen kuin yhdestä edestakaisesta lennosta Helsingistä New Yorkiin, Virtanen havainnollistaa STUKin tiedotteessa.
Suomalaiset sienestäjät osallistuivat viime kaudella STUKin näytekeräykseen. Kampanjan aikana 510 vapaaehtoista lähetti tutkittavaksi peräti 875 sieninäytettä 187 kunnan alueelta. Kattava aineisto sisälsi yhteensä 60 eri sienilajia.
Tutkimuskampanja toteutettiin yhteistyössä Marttaliiton kanssa, joka auttoi tiedon levittämisessä sienestäjille.