Tästä sodasta on melkein sata vuotta, mutta sen veteraaneja on yhä elossa
Mitä pidempi aika kuluu mistä tahansa tapahtumasta, sitä harvempi sen todistaja on keskuudessamme enää kertomassa siitä.
Sodat ovat ehkä tunnetuin esimerkki tästä. Suomessa seurataan joka vuosi, kuinka talvi-, jatko- ja Lapin sotien veteraanien rivit harvenevat.
Esimerkkiä rivien harvenemisen tahdista voi hakea muiden maiden sodista. Lähteestä riippuen toista maailmansotaa edeltäneen Espanjan sisällissodan 1936–1939 veteraaneista elää ainakin yksi, ehkä kolmekin veteraania.
Talvisodan veteraaneja lienee Suomessa vastaavanlainen määrä, ehkä muutama enemmän.
Eräs sota, joka ravistelee veteraanien määrän tilastollista todennäköisyyttä on Etelä-Amerikassa vuosina 1932–1935 sodittu Chacon sota. Sen veteraaneja ei pitäisi enää matemaattisen todennäköisyyden valossa olla elossa, mutta heitä on kuitenkin kaksi. Kolmaskin oli elossa vielä puolitoista kuukautta sitten.
Chacon sota alkoi noin 94 vuotta sitten, eli silloin sotineiden nuorimpien veteraanien syntymästä pitäisi olla noin tai yli 110 vuotta. Esimerkiksi Suomessa 110 vuoden ikään on elänyt täysin varmasti vain yksi mies, eli kun jostain sodasta on 90 vuotta, sen veteraaneja tuskin enää elää.
Chacon sota syttyi vuonna 1932 Bolivian ja Paraguayn välille pitkäaikaisten aluekiistojen seurauksena. Gran Chaco oli Paraguaylle tärkeää aluetta taloudellisesti ja Bolivialle geopoliittisesti, sillä alueelta virtaava Platajoki oli sisämaavaltion paras tie Atlantille.
1920-luvulla sota oli jo lähellä, kun alueella uskottiin olevan suuria maaöljyesiintymiä. Tuolloin maiden sotilaat ottivat jo paikallisesti yhteen. Öljy olisi vaurastuttanut kumpaa tahansa maata merkittävästi. Myöhemmin paljastui, ettei öljyä olekaan.
Kesäkuussa 1932 bolivialaiset hyökkäsivät kesken maiden välisten neuvottelujen. Yllätyksestä huolimatta Paraguayn onnistui kääntää tilanne voitolliseksi, ja maa oli loppuvuodesta jo lähellä ratkaisevaa voittoa. Joulukuussa solmitun aselevon turvin Bolivia sai järjesteltyä armeijaansa uudelleen saksalaiskenraali Hans Kundtin johdolla.
Sodan toinen vaihe alkoi vasta vuonna 1934. Tuolloin hyökkäsi Paraguay, mutta se eteni hitaasti muun muassa huoltolinjojen parantelutöiden viedessä voimia. Suuren hyökkäyksen 25. huhtikuuta 1934 Bolivia löi takaisin aiheuttaen Paraguaylle mittavat tappiot.
Seuraavankin suuren hyökkäyksen bolivialaiset pysäyttivät, mutta sen hintana olivat Bolivian armeijaa merkittävästi heikentäneet tappiot.
Marraskuun hyökkäys oli Paraguaylle jo merkittävä voitto. Boliviassa rivit rakoilivat, ja upseerien kapina syrjäytti presidentti Daniel Salamancan, nostaen valtaan varapresidentti José Luis Tejada Sorzanon.
Tässä vaiheessa Kansainliitto yritti sovitella osapuolten välille rauhan, mutta ehdot eivät sopineet kummallekaan.
Kolmas vaihe oli Paraguayn voittokulkua joulukuusta 1934 kesäkuuhun 1935. Se esimerkiksi tuhosi Bolivian 7. divisioonaan onnistuneella saarrolla ja vesihuollon tyrehdyttämisellä. Jopa 4000 bolivialaista kuoli janoon.
Aselepo neuvoteltiin 10. kesäkuuta 1935. Rauha solmittiin virallisesti 21. tammikuuta 1936. Maat solmivat diplomaattisuhteensa uudestaan, ja palauttivat vankeja. Osa bolivialaisista vangeista päätti jäädä Paraguayhin. Rajakiista sovittiin 1938, jolloin kolme neljäsosaa Gran Chacon alueesta meni Paraguaylle.
Sota oli kiivas, vaikka lukujen valossa esimerkiksi Suomen talvisota oli suurempi ja tuhoisampi. Eri aikoina Bolivian riveissä taisteli kaikkiaan 250 000 miestä, joista kuoli 57 000. Paraguayn sotilasvoima oli 150 000 henkeä, joista kuoli 36 000.
Sotilaista moni oli mukana todella nuorena. Viimeisten elossa olleiden veteraanien luetteloista voi laskea, että osa on ollut sodassa jo 15-vuotiaana.
Yksi 15-vuotiaana sotaan lähtenyt oli tammikuussa 1916 syntynyt Canuto Gonzalez Britos. Hän lähti sotaan vuonna 1932 veljensä Felixin kanssa. Veljesten tavoite oli vapauttaa vangiksi jäänyt isänsä. Tämä tavoite onnistui, mutta Felix menetti henkensä heti ensimmäisessä taistelussaan.
Canuto Gonzalez Britos elää edelleen. Ikää hänellä on (14.4.2026) 110 vuotta ja 84 päivää.
Toinen edelleen elossa oleva veteraani on 109 vuotta ja 56 päivää vanha Juan Bautista Cantero. Sekä Gonzales Britos että Bautista Cantero taistelivat Paraguayn riveissä.
Helmikuun lopussa kuoli 111 vuoden ja 143 päivän iässä kolmanneksi viimeinen paraguaylainen veteraani Virgilio Davalos Rey. Viimeinen bolivialaisveteraani menehtyi viime kesäkuussa 108-vuotiaana. 2020-luvun alussa molempien maiden veteraaneja oli elossa vielä yhteensä 23, kaikki jo selvästi yli satavuotiaita.
Lähteet
Gerontology Wiki, veteraanilistaus, Canuto Gonzalez Britosin sivu (englanniksi)
The Asuncion Times (englanniksi)