Kokoomuksella kompassi pyörii
Kevään 2019 hallitusratkaisu oli kokoomukselle järkytys, josta puolue ei tunnu vieläkään päässeen yli. Kokoomus ei ole puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen saanut oppositiovaihdetta silmään ja viimeaikainen gallup-kehitys aiheuttaa kasvavaa levottomuutta puolueväessä.
Perussuomalaiset on kokoomukselle hankala pari oppositiossa, koska he kieltäytyvät kategorisesti kaikesta yhteistyöstä. Nyky-oppositio pysyy hajanaisena asiassa kuin asiassa, eivätkä kokoomuslaiset tunnu osaavan päättää, miten heidän pitäisi perussuomalaisiin suhtautua.
Tällä hetkellä kokoomuksessa on käynnissä raivokas pormestariehdokkaan etsintä Helsinkiin – uhrataanko joku puolueen kärkihahmoista valtakunnallisesti tärkeän vaalipiirin pitämiseksi kokoomusjohdossa vai riittäisikö esimerkiksi Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemellä tunnettuus haastaa vihreiden Anni Sinnemäki ja samalla tulpata oikeistoäänten valumista kisaan ilmoittautuneen Jussi Halla-ahon taakse?
Pormestarivalinta on kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon käsissä. Johtajauskollinen puolue on perinteisesti antanut puolueen puheenjohtajan valita tärkeimmille paikoille luottohenkilönsä.
Samaa perinnettä Orpo noudatti oppositiotaipaleen alussa valituttaessaan kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi espoolaisen Kai Mykkäsen.
Puheenjohtajat Orpo ja Mykkänen soittelevat kokoomusorkesterissa melko samanlaisia kieliä. Parivaljakko näyttää suuren yleisön silmissä hyvinkin samasta puusta veistetyltä ja ehkä liiankin sisäsiistiltä oppositiopuolueen johtoon.
Ainakaan oppositioaseman tuomaa vapautta poliittiseen visiointiin ja operointiin ei ole toistaiseksi juuri pystytty hyödyntämään.
Haparointi on kokoomusväelle myrkkyä. Kokoomuslaiset inhoavat yli kaiken sitä, että heidän oma puolueensa näyttää epäjohdonmukaiselta tai linjattomalta.
Menestyjät ja sellaiseksi pyrkivät sietävät vääriäkin linjauksia paremmin kuin sitä, että suunta on hukassa. Uudelleenasemointi on kokoomuksessa joka tapauksessa edessä ja viimeaikainen gallup-kehitys voi hyvin aikaistaa sitä.
Keskustan näkökulmasta ei ole yhdentekevää, missä kokoomus Suomen poliittisella kartalla sijaitsee. Jyrki Kataisen aikana tilaa haettiin onnistuneesti keskikentältä, Alexander Stubbin kaudella ehkä enemmän eurooppalaisesta oikeistoliberalismista.
Kokoomuksen puheenjohtajapörssin tämänhetkiset kärkinimet Elina Lepomäki ja Antti Häkkänen ovat sekä julkiselta profiililtaan että aatteellisesti melko erilaisia poliitikkoja.
Lepomäki on liberaali sekä arvoiltaan että talousajattelultaan, Häkkänen on nuoresta iästään huolimatta kokoomusväelle perinteisempi vaihtoehto.
Joko olisi naisen aika kokoomuksessakin?