Radioaika löi läpi 120 vuotta sitten – kuuluisan keksijän lähetys kantoi ennennäkemättömän matkan
120 vuotta sitten, 12. joulukuuta 1901 tehtiin radioliikenteen historiaa.
Tuolloin italialainen keksijä Guglielmo Marconi onnistui lähettämään radiosanoman ennennäkemättömän pitkän matkan, eli Atlantin yli.
Marconi vastaanotti kolme morseaakkosin lähetettyä pistettä St. Johnsissa rannikolla pohjoisessa Kanadassa. Lähtöpaikka oli Poldhu Englannin Cornwallissa. Matkaa kohteiden välillä on 3500 kilometriä, eli saavutus oli hyvinkin valtamerimittakaavaa.
Ensimmäisen yrityksen välimatka oli peräti 4800 kilometriä, mutta siinä Marconi ei onnistunut. Hän päätti yrittää lyhyempää matkaa. Marconin Cornwallissa käynnistämä radiolähetin oli väitetysti niin voimakas, että se kipinöi, mutta voimaa ei ollut kuitenkaan sentään melkein 5000 kilometrin radiolähetykseen.
St. Johnsissa Marconi lähetti antennin leijan mukana 150 metrin korkeuteen ja sai napattua kolmen pisteen signaalin. Morseaakkosissa kolme pistettä edustaa s-kirjainta.
Guglielmo Marconi syntyi Italiassa vuonna 1874 italialaiselle isälle ja irlantilaiselle äidille.
Kerrotaan, että tulevan keksijän synnyttyä varakkaan perheen palvelusväki kokoontui äidin suuren sängyn äärelle katsomaan uutta tulokasta. Eräs palvelija ihmetteli, kuinka suuret korvat lapsella on. Annie-äiti oli kuulemma vastannut, että poika tulisi pystymään korviensa avulla kuulemaan pienimmänkin äänen ilmassa.
Jos tarina pitää paikkansa, äiti ennusti aivan oikein. Ei kukaan ennen Guglielmo Marconia ollut kuullut kolmea pistettä 3500 kilometrin päästä.
Opinnot eivät menneet putkeen, mutta Marconi säilytti kuitenkin kiinnostuksensa luonnontieteitä kohtaan. Äitinsä avulla Marconi pääsi professori Augusto Righin oppiin, vaikka yliopistoon häntä ei huolittukaan. Righin laboratoriossa Marconi oppi paljon sähkötekniikasta. Marconi ei koskaan hankkinut korkeampaa oppiarvoa.
Radioteknologian pariin Marconi löysi ollessaan velipuolensa seurassa lomamatkalla Alpeilla. Siellä Marconi sai käsiinsä Heinrich Hertzin artikkelin, joka todisti sähkömagneettisen säteilyn olemassaolon.
Marconi ymmärsi, että säteilyn avulla olisi mahdollista lähettää ja vastaanottaa viestejä langattomasti. Siihen mennessä suuri viestinnällinen keksintö oli ollut lennätin, joka vaati langat, joita pitkin lähettää sähkösanoma. Marconi sovelsi ajatusta, ja hänen keksinnöstään puhuttiinkin langattomana lennättimenä ennen kuin radio vakiintui kieleen. Radiolähetykset tehtiinkin aluksi sähköttämällä.
Marconi sai vuonna 1894 signaalinsa kulkemaan jo muutaman kilometrin, ja 1896 jo 13 kilometriä. Marconi siirtyi Britanniaan, jonka pääkaupungissa Lontoossa perusti vuonna 1897 oman yrityksen, The Wireless Telegraph & Signal Companyn. Myöhemmin yritys kantoi Marconin omaa nimeä (Marconi Wireless Telegraph Company). Yritys työllisti 1898 jo 50 ihmistä, ja valmisti radioita, yhä toki vain lyhyempiä kantomatkoja varten.
Marconi paransi kantomatkoja vähän kerrallaan, kunnes tuli aika hypätä kerralla suuriin etäisyyksiin. Onnistuminen 12. joulukuuta 1901 sai keksinnölle näkyvyyttä, ja tämän jälkeen hän kehitti keksintöään yhä eteenpäin. Esimerkiksi antennien parantelu auttoi radioyhteyksiä toimimaan yhä paremmin.
Ansioistaan Marconille myönnettiin vuoden 1909 Nobelin fysiikanpalkinto.
Vaikka Marconi onkin radion tärkeimpiä kehittäjiä, hän ei ole sen keksijä. Tätäkin titteliä on Marconille tarjottu, mutta siitä kiistellään yhä, kuka todella keksi radion. Vahva vaihtoehto on ranskalainen Édouard Branly, joka rakensi ensimmäisen radioaaltoja vastaanottavan laitteen vuonna 1890.
Merenkulku innostui radioyhteyksien mahdollisuuksista kun keksintö alkoi toimia kunnolla. Edut nähtiinkin 1910-luvun taitteessa.
Kun RMS Titanic törmäsi jäävuoreen ja alkoi upota huhtikuussa 1912, sen Marconi Companyn sähkeoperaattorit pystyivät ohjaamaan RMS Carpatian apuun. Tämä säästi noin 700 ihmishenkeä.
Kun Marconi kutsuttiin todistajaksi Titanicin uppoamista käsitelleeseen oikeusistuntoon, ja tämä kertoi radion toiminnasta, Ison-Britannian postijohtaja totesi tämän kuultuaan kuuluisat sanat.
– Ne, jotka on pelastettu, on pelastettu yhden miehen, herra Marconin, ja hänen upean keksintönsä kautta.
Myöhemmässä elämässä Marconin tarina ei edennyt samanlaista sankariuraa. Hän taisi pikemminkin jäädä historian väärälle puolelle.
Marconi liittyi Italian fasistipuolueeseen vuonna 1923, ja maan diktaattori Benito Mussolini nimitti hänet fasistien suureen neuvostoon, fasistien ylimpään päättävään elimeen. Neuvostosta tuli vuonna 1928 valtiollinen elin. Sen kautta Marconi toimi vuodesta 1930 elämänsä loppuun asti kuninkaallisen akatemian presidenttinä.
Marconi kuvasi asemaansa fasistina ja radion kehittäjänä viittaamalla puheessaan vuonna 1923 puolueen tunnukseen, vitsakimppuun.
– Otan takaisin kunnian olla ensimmäinen fasisti radiotelegrafian alalla, ensimmäinen, joka tunnusti hyödyksi liittyä sähköisiin säteisiin nipussa, koska Mussolini oli ensimmäinen poliittisella alalla, joka tunnusti tarve yhdistää kaikki maan terveelliset energiat nippuun Italian suuremman suuruuden saavuttamiseksi.
Marconi kuoli vuonna 1937 63-vuotiaana sydänkohtaukseen. Italian hallitus antoi hänelle valtiolliset hautajaiset, ja hänen kunniakseen radioasemat Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa ja kaikilla merialuksilla lähettivät radioaalloilla kahden minuutin hiljaisen hetken.