"Kyllä se tilipussissa alkaa näkyä, kun susi syö 20 lammasta" – Sutta voi suojella ja metsästää yhtä aikaa, kansanedustajat toteavat

Keskustan kansanedustajat Mikko Savola ja Tuomas Kettunen toteavat Suomenmaalle, että sutta voi sekä metsästää että suojella yhtä aikaa.

– Ovat yhdistettävissä mielestäni. Suojelukin on paremmin ihmisten hyväksyttävissä kun kannanhoidollista metsästystä on, ja häiriöyksilöt saadaan lopetettua, Savola sanoo.

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi syyskuun alussa arvion, jonka mukaan Suomen susipopulaatiot ovat liian pieniä säilyäkseen geneettisesti monimuotoisina.

Kettusen mielestä geeniperimän monipuolisuutta ja kannanhoidollista metsästystä ei pidä asettaa täysin vastakkain.

– Ei genetiikka ole peruste sille, että kannanhoidollista metästystä ei voisi harjoittaa. Muutkin kriteerit vaikuttavat. Tämän takia maa- ja metsätalousministeriössä tuskin lopetetaan kannanhoidollisen metsästyksen valmistelua.

Lukella on menossa kaksivuotinen hanke, jonka on tarkoitus tuottaa Suomen susikannalle suotuisan suojelutason viitearvo, jota käytetään susikannan hoidon suunnittelussa. Vielä noin vuoden ajan kestävän hankkeen väliraportti julkaistiin syyskuun alussa.

Väliraportin pohjalta maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan ratkaisua suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi. Ministeriön asettamat työryhmät ovat todenneet, että kannanhoidollisesta metsästyksestä tehdään viisivuotinen kokeilu, jos susikanta on suotuisalla tasolla.

– Metsästys on tärkeä osa suurpetojen kannanhoitoa ja tavoite on, että se saadaan käyttöön myös sudelle. Ryhmissä on tehty huolellista työtä ja raportti tarjoaa hyvän pohjan metsästyksen toteuttamiselle. Ministeriö on valmis etenemään ripeästi toimeenpanossa, jos metsästyksen sallimisen reunaehdot täyttyvät, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sanoi ministeriön tiedotteessa kesäkuussa.

Luken mukaan tärkein käsitteellinen lähtökohta viitearvon määrittämisessä on pienin elinvoimainen populaatio (PEP), joka perustuu populaation säilymisen todennäköisyyteen sovitun tarkasteluajanjakson kuluessa.

– Suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin PEP, Luke kertoo tiedotteessaan.

PEP:n määrittymisessä genetiikka on tärkeässä roolissa. Väliraportin kirjoittajien mukaan esimerkiksi Lounais-Suomessa susien geneettinen monimuotoisuus on vähäisempää kuin Itä-Suomessa. Susien tulomuutto Venäjältä ei riitä kumoamaan pienessä populaatiossa tapahtuvaa perinnöllisen muuntelun menetystä.

Vaikka Suomen susikanta on suurin 120 vuoteen, noin 300 yksilöä, on etenkin uusien populaatioiden muodostuminen länteen heikentänyt geenipohjaa.

Alustavien geneettisten analyysien perusteella Suomen susikannan tulisi olla vähintään 500 yksilöä, jotta kanta pysyisi elinvoimaisena ja välttyisi sukusiitoksen negatiivisilta vaikutuksilta.

Keskustaedustajat Kettunen ja Savola tulevat susimaakunnista. Kettusen Kainuussa suden on nähty olleen ongelma jo pitkään, Savolan Etelä-Pohjanmaallakin jo joitain vuosia.

Savolan johtama keskustan Etelä-Pohjanmaan piiri otti maanantaina kantaa kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi välittömästi. Piiri käsittää paitsi Etelä-Pohjanmaan, myös länsirannikon Pohjanmaan maakunnan.

– Etenkin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rajalla, Suupohjan seutukunnan alueella, tilanne on kuumimmillaan, siellä on vahinkoja viimeksi sattunut. Läntisellä Etelä-Pohjanmaalla sekä rannikkoalueilla ongelmaa on ollut pidempäänkin, Savola kertoo.

– Viime viikolla asia kulminoitui, kun Teuvalla susi vahingoitti metsästyskoiraa. Se susi ei pelännyt ihmistä. Vahinkoja on tullut kotieläinten ja metsästyskoirien suhteen yhä enemmän. Nyt kun metsästyskausi alkaa, on metsästäjillä taas huoli koiriensa puolesta, että uskaltaako niitä päästää metsään.

Kun tänä vuonna pannoittamista ole tehty susille, ei susista ole paikkatietoakaan kuten aiemmin, Savola huomauttaa.

Susi on aiheuttanut ahdistuneisuutta, pelkoa ja taloudellisia menetyksiä yhä kiihtyvällä tahdilla myös idässä. Kettusen kotikunnassa Kuhmossa itärajan tuntumassa sudet liikkuvat paljon myös Venäjältä, ja ovat aiheuttaneet yhä enemmän vahinkoa.

– Yhdeltä tilalta sudet tappoivat elokuun lopulla 18 lammasta, ja kaikkiaan tila on menettänyt nyt 20 lammasta. Nytkin viikonloppuna sudet ovat vieneet lampaita Kuhmossa viimeksi.

– Tilanteessa röyhkeää oli se, että nämä lampaat olivat petoaidan sisällä. Silti ne joutuivat petojen suuhun, vaikka asianmukaiset petoaidat oli tehty. Tämä tarkoittaaa, että susitilanne on edelleen haastava Itä-Suomessa. Kanta on kasvanut viidettä vuotta peräkkäin, ja painottuu Kainuun ja Pohjois-Karjalan itäosiin, ja myös Pohjois-Savoon, Kettunen kertoo.

Savola näkee ongelmallisena myös sen, että Luken arviot ja susialueiden väestön näkemykset eivät aina kohtaa.

– Se on aina ongelma, kun tietylle alueelle tulee liikaa susia. Suojelu on paremmin hyväksyttävissä, kun kannanhoidollista metsästystä on.

Kannanhoidollista metsästystä on toivonut myös esimerkiksi Metsästäjäliitto. Savola ja Kettunen eivät asiassa viivyttelisi.

– Ihan ykkösasia. Sudelle pitää saada luontainen pelko ihmistä kohtaan, mitä niillä ei tällä hetkellä kunnolla ole. On kaikkien etu, jos kanta saadaan nyt kestävälle pohjalle. Huoli on akuutti ja siinä toivotaan ripeää etenemistä, Savola sanoo.

– Kannanhoidollinen metsästys pitää saada, mutta niin pitää saada myös vahinkoperusteisia lupia helpommin. Susien hyökkäykset tuotanto- ja kotieläinten kimppuun ovat suuria menetyksiä elinkeinonharjoittajille. Kyllä se tilipussissa alkaa näkyä, kun susi syö 20 lammasta, Kettunen katsoo.

Maaseudun asukkaat haluavat, että turvallisuuden tunne taataan myös petopolitiikassa, Kettunen jatkaa.

– Eivät ihmiset ehkä niinkään pelkää susia, mutta he pelkäävät sitä, että kun niitä ei ole hätystetty, niistä on kasvanut liiankin uhkarohkeita suurpetoja ihmisten keskuuteen.