Tutkija: Länsimaat asettivat koronarokotteiden jakelussa omien kansalaistensa ja lääkeyhtiöiden edut kehittyvien maiden ihmishenkien edelle
Koronarokotediplomatia on lisännyt jo ennestään räikeää globaalia epätasa-arvoa, sanoo kansainvälisten suhteiden tutkija Milla Vaha.
Vaha työskentelee Eteläisen Tyynenmeren yliopistossa Fidzisaarilla.
Kansainvälinen rokotejakauma on hyvin epätasapainoinen. Vaha kertoo, että kehittyneet maat ovat asettaneet paitsi kansalaistensa, myös lääkeyhtiöiden edut kehittyvien maiden ihmishenkien edelle.
– Rokotteiden hidasta toimittamista suurempi mainehaitta EU:lle on mielestäni ollut kuitenkin hidas lämpeneminen patenttien poistamiseen koronarokotteilta. Kehittyvien maiden vaade on jo pitkään ollut vapauttaa patentit, jotta mahdollistettaisiin entistä laajempi ja globaalisti tasavertaisempi rokotetuotanto, sekä parempi varautuminen tulevaisuuden pandemioihin.
Vaha muistuttaa myös siitä, että tehosteannosten lisääminen länsimaissa vaikuttaa koko maailmaan.
– Monessa länsimaassa, myös Suomessa, puhutaan jo kolmannen tehosteannoksen antamisen mahdollisuudesta riskiryhmille. Jotta maailmanlaajuinen rokotekattavuus saadaan turvattua, tulee rokotteiden saatavuus vielä rokottamattomille alueille taata ensin. Tämä on myös kansallinen etu niissä maissa, joissa kahden rokotteen suoja on jo pian saavutettu, Vaha sanoo.
Pandemia on syventänyt köyhien ja rikkaiden maiden epätasa-arvoa jo ennen rokotteiden tuloa markkinoille. Vaha muistuttaa, että monet matalan elintason maat ovat hyvin riippuvaisia turismielinkeinoista, jotka pandemian myötä pysähtyivät lähes kokonaan.
Lisäksi matkustusrajoitukset ovat iskeneet siirtotyöläisten ansaintamahdollisuuksiin.
– Rajojen sulkeminen on vaikeuttanut kehittyvien maiden kansalaisten mahdollisuuksia hankkia perheilleen elantoa siirtotyön kautta. Rahan lähettäminen ulkomailta ansaitusta työstä takaisin kotimaahan on tärkeä tulonlähde monessa kehittyvässä taloudessa, Vaha huomauttaa.
Euroopassa on jäänyt vähälle huomiolle se näkökulma, että rokotepassit sulkevat osan koronarokotteista ulos.
– EU-alueelle matkustaessa on näytettävä todistus, joka osoittaa rokottamisen yhdellä neljästä EU-alueella hyväksytystä rokotteesta. Listan ulkopuolelle ovat jääneet muun muassa Intiassa tuotettu Astra Zeneca Covidshield ja kiinalaiset Sinovac ja Sinopharm. Nämä ovat rokotteita, joita on jaettu laajasti kehittyviin valtioihin. Edes täysin rokotettuja henkilöitä ei siis kohdella tässä suhteessa samanarvoisesti, Vaha kuvaa.
Rokotevaatimukset hankaloittavat myös kehittyvien maiden vaikuttamista kansainväliseen politiikkaan. Vaha nostaa esimerkiksi ilmastotoimet, joihin valtiojohtajat ja kansalaisyhteiskunta pystyvät parhaiten vaikuttamaan olemalla paikan päällä ilmastokokousten yhteydessä.
– Marraskuussa Iso-Britanniassa järjestettäväksi suunniteltu, jo kerran viime vuodesta siirretty Glasgow’n ilmastokokous on tärkeä Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon kannalta. Isäntämaa on luvannut kaikille delegaatioille rokotteet, jotta nämä voivat osallistua kokoukseen. Kehittyvissä maissa kuitenkin epäillään, saapuvatko rokotteet ajoissa, ja kuinka paljon niitä jaetaan, Vaha kertoo.
Vaha muistuttaa, että ilmastonmuutos on esimerkiksi Tyynenmeren valtioiden suurin uhka. Siksi niiden olisi erityisen tärkeää pystyä olemaan edustettuina ilmastokokouksissa.
– Rokote-epätasarvon vuoksi kehittyvien maiden kansalaisjärjestöissä on noussut oikeutettu huoli siitä, kuinka oikeudenmukaisesti Glasgow’ssa päästään vaikuttamaan ilmastopolitiikan suuntaan, jos monet tärkeät toimijat jäävät osallistumatta kokoukseen rokotteiden puutteen ja matkustusvaikeuksien vuoksi.
kiinan tahti rokoteannosten jakamisessa kehittyviin maihin on herättänyt huolta sen maailmanlaajuisen vaikutusvallan kasvamisesta. Vaha korostaa sitä, että kehittyvien maiden näkökulmasta tärkeintä on, että apu tulee perille.
– Kehittyvien maiden näkökulmasta on tärkeää, että niiden huoliin globaalista epätasa-arvosta vastataan, on vastaajana sitten Kiina, Yhdysvallat tai EU.
Vahan mukaan koronakriisi on rapauttanut kehittyvien maiden luottamusta siihen, että kansainvälinen järjestelmä kykenee vastaamaan globaaleja ratkaisuja vaativiin ongelmiin. Luottamuksen palauttaminen kansainvälisiin instituutioihin on ensisijaisen tärkeää tulevaisuuden kehityspolitiikan kannalta, tutkija korostaa.
– Monet kehittyvät valtiot ovat myös ilmastokriisin etulinjassa. Pandemian hoito ei ole lisännyt näissä maissa luottamusta siihen, että tärkeisiin kansainvälisen politiikan kipukohtiin, kuten ilmastokriisiin, kyettäisiin todella vaikuttamaan niin, ettei ketään jätetä jälkeen.