Suomalaistutkijan mukaan väestönkasvun hidastumisen pysäyttäminen Kiinassa ei ole yksinkertaista
Liiallisesta väestönkasvusta huolestunut Kiina määräsi 1970-luvun lopulla voimaan tiukan syntyvyyden säännöstelyn. 50 vuotta myöhemmin huoli on kääntynyt päinvastaiseksi, eikä sen ratkaiseminen valtionjohdon mahtikäskyllä enää niin helposti onnistu.
Niin kutsutusta yhden lapsen politiikasta luovuttiin vuonna 2016, mikä aiheutti kuitenkin vain lyhyen lisäyksen syntyneiden määrään.
– Välillä on väläytelty, että lapsimäärän rajoittamisesta luovuttaisiin kokonaan, mutta siihen ei ole kuitenkaan menty, sanoo vanhempi tutkija Elina Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista.
Rajoituksista luopumisen sijaan tavoite pysäyttää väestönkasvun hidastuminen vaatisi hänen mukaansa monenlaisia rakenteellisia uudistuksia. Päivähoito on esimerkiksi edelleen hyvin kallista, eikä Kiinassa ole vielä laajemmin kokeiltu muissa maissa toimiviksi osoittautuneita sosiaalitukia lapsiperheille.
– Silloin ainakin nähtäisiin, että auttaako se taloudellinen apu. Suomessahan on esimerkiksi huomattu, ettei sekään enää jossain vaiheessa toimi, Sinkkonen sanoo.
Kysymys perheenlisäyksestä kytkeytyy Kiinassa tiiviisti myös ikääntymiseen ja vanhustenhoitoon. Eläkkeelle jäädään suhteellisen aikaisin, esimerkiksi naisten joissain ammateissa jo vähän yli 50 vuoden iässä, Sinkkonen kertoo.
Koska eläkekertymät ovat pieniä, joutuvat lapset rahoittamaan vanhempiensa toimeentuloa ehkä pitkäänkin. Siitä ei välttämättä jää enää varoja yli oman perheen perustamiseen.
Sinkkosen mukaan eläkeiän nostoa on Kiinassa viivytetty todella pitkään, mutta tänä keväänä on lopulta päädytty siihen, että eläköitymisikää ryhdytään hilaamaan varovasti ylöspäin muutama kuukausi kerrallaan.
Rakenteiden lisäksi muutosta tarvittaisiin Sinkkosen mukaan myös kiinalaiseen kulttuuriin sikäli, että isien ja miesten roolia perheen hoivaajina pitäisi kasvattaa.
– Jos sekä lapsista että vanhuksista huolehtiminen kaatuu naisten niskaan, ja sitten pitäisi saada vielä jostain palkkaa ja pysyä työelämässä kiinni, niin siinä on vaan yksinkertaisesti liikaa, Sinkkonen kuvaa.
Tutkija muistuttaa myös siitä, ettei Kiinan johdon huoli syntyvyyden vähenemisestä suinkaan koske koko väestöä. Monet reuna-alueiden etniset vähemmistöt hankkisivat mielellään lisää lapsia, mutta siihen ei Pekingistä kannusteta. Päinvastoin, esimerkiksi Xinjiangin uiguurialueella on puhuttu jopa pakkosterilisaatioista, Sinkkonen kertoo.
Kiinan johtajien mielestä mieluiten lisääntymistään saisivat kiihdyttää enemmistön han-kiinalaiset. Heistä ainakin rannikkoalueiden hyvin toimeentuleva väki on Sinkkosen mukaan kuitenkin kenties vaikeimmin lasten hankintaan motivoitavissa oleva väestönosa.