Näissä presidentinvaaleissa yllytettiin ehdokkaan murhaan – myös maalaisliitossa nähtiin dramatiikkaa
Tasan yhdeksänkymmentä vuotta sitten, 16. helmikuutta 1931 käytiin tiukka taisto Suomen tasavallan presidentin paikasta.
Kokoomuksen Pehr Evind Svinhufvud voitti valitsijamiesvaalissa vuosina 1919–1925 presidenttinä toimineen Kaarlo Juho Ståhlbergin niukalla marginaalilla. Svinhufvud sai vaalin toisella kierroksella 151 ääntä ja Ståhlberg 149. Seuraavan kerran vaalit ratkesivat yhtä tiukoin lukemin vuonna 1956, kun Urho Kekkonen päihitti vastaehdokkaansa Karl August Fagerholmin.
Istuva presidentti, maalaisliiton Lauri Kristian Relander olisi pyrkinyt jatkokaudelle, mutta ei saanut edes oman puolueensa luottamusta.
Maalaisliiton ehdokasvalinta oli myös linjavaali. Relanderin taakaksi nähtiin liika oikeistoradikalismin myötäily. Elettiin Lapuan liikkeen aktiivisimpia vuosia, eikä liikehdinnän kesyttämiseen ollut mitään selkeää lääkettä ja presidentti toimi monenlaisten paineiden alaisena. Relander toisaalta luotti lapualaisten olleen isänmaan asialla ja auttaneen kommunistisen radikalismin torjunnassa. Toisaalta Relander ei hyväksynyt lapualaisten laittomuuksia.
Lapuan liikkeen talonpoikaismarssilla Helsinkiin kesällä 1930 oli uhkana, että marssista tulisi toisinto Italian tapahtumista. Siellä Benito Mussolinin johtamat fasistit marssivat Roomaan ja kaappasivat vallan vuonna 1922.
Relanderin tuli väkivaltaisuuksien välttämiseksi osoittaa, että Suomen valtiojohto on ainakin jossain määrin lapualaisten puolella. Relanderin osallistumista marssin vastaanottamiseen arvosteltiin, ja myöhemmin suurimpana virheenään Relander piti sitä, että oli kätellyt lapualaisten johtajaa Vihtori Kosolaa. Tämä nähtiin osoituksena presidentin huonosta harkintakyvystä.
Paineen alla hallitus oli vaihdettu muutama päivä aiemmin. Talonpoikaismarssin alkuperäinen tarkoitus oli sekä painostaa hallitusta että vastustaa kommunismia. Nyt marssi säilyi maltillisempana, kun oikeistoradikaaleille epämieluisan Kyösti Kallion hallitus oli vaihdettu näiden arvostaman Svinhufvudin hallitukseen. Laillisuuden takana oli toki Svinhufvudkin, mutta tämä tuntui lapualaisten mielissä ”omalta mieheltä”.
Maalaisliitossa presidenttiehdokkaan valinnasta tulikin linjavaali. Selkeämmin Lapuan liikettä vastustanut Kallio voitti Relanderin puoluekokouksessa.
Kallio ja varsinkaan perustuslain isänä tunnettu keskustaliberaali Ståhlberg eivät miellyttäneet Lapuan liikettä. Suojeluskuntia johtanut kenraali Lauri Malmberg varoittikin, ettei voi taata yhteiskuntajärjestystä, jos Ståhlberg voittaisi.
Lapualaislehti Aktivisti, jota johtohahmo Kosola nimellisesti päätoimitti, kehotti jopa Ståhlbergin murhaan. Tuoreessa muistissa oli myös syksyllä tapahtunut Ståhlbergin kyyditys. Hänet siepattiin ja kuljetettiin vaimonsa kanssa itään tarkoituksena muiluttaa heidät Neuvostoliittoon, mutta sieppaajat luopuivat aikeestaan Joensuussa.
Presidentin valinnasta päätti kolmensadan valitsijamiehen joukko 16. helmikuuta 1930. Valitsijamiesvaaleissa SDP sai 90, maalaisliitto 69, kokoomus 64, edistyspuolue 50, RKP 25 ja Suomen pienviljelijäin puolue 2 valitsijamiestä.
Valitsijamiesten suorittamassa vaalissa ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä sai SDP:n ehdokas Väinö Tanner. Toiseksi tuli Svinhufvud 88 äänellä ja kolmanneksi Kyösti Kallio 64 äänellä. Ståhlberg keräsi 58 äänen potin.
Ratkaiseva oli vaalin kolmas kierros, jossa maalaisliiton valitsijamiehet kääntyivät Svinhufvudin kannalle. Tämä toi tälle tarvittavat 151 ääntä.
Tulosta pidettiin Lapuan liikkeen voittona, sillä he luottivat valtiojohdosta käytännössä vain Relanderiin ja Svinhufvudiin. Kuitenkin Svinhufvud osoitti lapualaisille heti valituksi tultuaan näiden paikan. Kun lapualaiset tulivat vaatimaan mielensä mukaista hallituskokoonpanoa, lähetti tuore presidentti nämä matkoihinsa selvin sanoin.
– Minä käyn hallitusneuvotteluja vain eduskuntaryhmien kanssa, oli Svinhufvudin viestin sisältö.