Hallintovaliokunta siunasi tiedustelulakimuutokset – vihreät ja vasemmistoliitto vastustavat: "Poliisivaltiolainsäädäntöä vietiin eteenpäin"

Eduskunnan hallintovaliokunta sai torstaina valmiiksi mietintönsä niin sanottuihin tiedustelulakeihin tulevista muutoksista. Valiokunta teki mietinnössä pieniä teknisiä tarkennuksia sisäministeriön viimeisimpään vastineeseen aiheesta.

Vihreiden Tiina Elo ja vasemmistoliiton Anna Kontula jättivät mietintöön vastalauseen.

Hallituksen esityksessä, jonka sisäministeriö on valmistellut, ehdotetaan muutettaviksi poliisilakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia sekä tietoliikennetiedustelusta, siviilitiedustelussa ja sotilastiedustelusta annettua lakia.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää sääntelyä, joka koskee tiedustelutiedon luovuttamista rikostorjuntaan eli niin kutsuttua palomuurisääntelyä.

Palomuurisääntelyn tarkoituksena on rajoittaa tiedustelumenetelmien avulla saatujen rikostietojen luovuttamista poliisille ja muille rikostorjuntaviranomaisille sen varmistamiseksi, ettei tiedustelumenetelmiä käytetä salaisia tiedonhankintakeinoja tai salaisia pakkokeinoja koskevan sääntelyn kiertämiseen.

Hallituksen esityksessä palomuuria höllennettäisiin, jotta suojelupoliisi ja sotilastiedusteluviranomainen voivat luovuttaa riittävän laajasti tietoja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.

Suojelupoliisi saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa henkilötietoja tietyin ehdoin myös esimerkiksi Natolle, Interpolille sekä ulkomaan turvallisuus- ja tiedustelupalveluille ja ulkomaan viranomaisille, joiden tehtäviin kuuluu esimerkiksi kansallisen turvallisuuden suojaaminen.

Lisäksi tiedusteluviranomaiset saisivat ilmoittaa ja luovuttaa rikostorjuntaviranomaiselle tiedustelutietoa kansallista turvallisuutta vaarantavista rikoksista eli maanpetos-, valtiopetos- ja terrorismirikoksista riippumatta rikoksen rangaistusasteikosta.

Perustuslakiasiantuntijat ovat nähneet esityksessä ongelmia muun muassa perustuslain yksityiselämän suojaa ja oikeusturvaperusoikeutta koskevien pykälien osalta.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Mauri Peltokangas (ps.) ei halunnut kommentoida valiokunnan mietintöä tuoreeltaan. 

Vihreiden ja vasemmistoliiton vastalauseen mukaan esityksessä on kyse hyvin syvälle käyvistä muutoksista tiedustelumenetelmillä saadun tiedon käyttöön, tiedustelutoimivaltuuksien ja rikostorjuntatoimivaltuuksien väliseen suhteeseen ja näillä saadun tiedon käyttöön.

Esityksen keskeisin ongelma liittyy vasemmistoliiton Kontulan mukaan siihen, missä määrin tiedusteluun tarkoitettuja tiedonhankintamenetelmiä on mahdollista käyttää myös rikostutkintaan. Nykylain mukaan tiedustelutietoa voi kulkea palomuurin läpi vain tarkoin säännellyillä tavoilla.

Esitetyt muutokset eivät vastustajien mukaan ole välttämättömiä ja oikeasuhtaisia tavalla, jota perusoikeusrajoituksilta on aihetta edellyttää.

– Perinteisesti meillä on ajateltu, että silloin kun kysymys on vakavista rikoksista tai esimerkiksi jonkun henkilön syyttömyyttä tukevasta tiedosta, niin silloin tämä raja voidaan ylittää, mutta pikkurikoksissa näin ei ole. Nyt tätä rajaa madallettiin merkittävästi, Kontula sanoo STT:lle.

Kontulan mukaan on tärkeää, että palomuurista pidetään kiinni, koska siviili- ja sotilastiedustelun sekä rikostutkintojen tiedonkeruu tapahtuu eri ehdoilla.

Vastalauseen mukaan esityksessä ei ole myöskään perusteltu muutostarpeita esimerkiksi kertomalla konkreettisista ongelmista, joita voimassa oleva laki ja palomuurisääntely on aiheuttanut.

– Kaikista meidän perusoikeuksista voidaan poiketa, mutta me ajattelemme, että silloin pitää olla vahvat perusteet, Kontula sanoo.

Laki mahdollistaisi ihmisen perusoikeuksien rikkomisen myös siinä tapauksessa, että häntä epäillään vain sakkorikoksista.

– Käytännössä tällaista poliisivaltiolainsäädäntöä vietiin taas yhdeltä pieneltä osin eteenpäin.

Asian käsittely on ollut monimutkainen, ja sisäministeriö on antanut hallintovaliokunnalle useita lisäselvityksiä asiasta.

Valiokunta tähdensi mietinnössään, että suojelupoliisin tehtävänä on hankkia tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Supolla ei ole kuitenkaan valtuuksia puuttua havaitsemaansa uhkaavaan toimintaan, joka on edennyt rikoksen asteelle tai joka muutoin välttämättä edellyttää viranomaisen puuttumista.

– Tällaisissa tapauksissa tieto tulee voida luovuttaa sille viranomaiselle, jolla on toimivaltuudet puuttua siihen, jotta uhkan toteutuminen voidaan estää, valiokunta totesi.

Kontulan mukaan perusoikeuksien rikkomista ei voi aina perustella kansallisella turvallisuudella.

– Kansallinen turvallisuus on tärkeä asia, mutta se on myös sanapari, jolla käytännöllisesti katsoen kaikki maailman diktaattorit ikinä ovat perustelleet omaa toimintaansa, Kontula sanoo.

Hänen mukaansa kyseinen sanapari mahdollistaa myös mielivallan.

Perustuslakivaliokunta totesi syyskuisessa lausunnossaan, että erityisesti esityksen suhdetta perustuslakiin koskeva jakso on sisällöllisesti varsin suppea ja ylimalkainen. Se huomautti myös, että ehdotettuja muutoksia on kuvattu niiden perusteluissa sääntelyn selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi, vaikka asiallisesti kyse on osin merkittävistäkin muutoksista.

Perustuslakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen totesi, että esitys rajoittaisi muun muassa yksityiselämän suojaa ja luottamuksellisen viestin suojaa. Hän piti sääntelyä merkityksellisenä myös oikeusvaltioperiaatteen kanssa, jonka keskeisenä elementtinä on, että viranomaisten toimivallan ja niiden käytön tulee perustua lakiin. 

Oikeusasiamiehen mukaan esitetty sääntely rikkoo ajatusta, jonka mukaan rikostutkinnasta eriytyvää tiedustelutoimintaa ei pidä säännellä siten, että se avaisi mahdollisuuden kiertää tai väljentää poliisilaissa ja pakkokeinolaissa salaisille tiedonhankintakeinoille tai salaisille pakkokeinoille asetettuja ehtoja.

– Ehdotus johtaisi siihen, että ”heikkojen signaalien ja epävarmojen tietojen yhdistelemisen” perusteella tiedustelumenetelmillä hankittua tietoa käytettäisiin entistä lievempien rikosten torjuntaan tietojen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poiketen.

Jääskeläinen piti kyseenalaisena, onko ehdotus painavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen perustuva ja oikeasuhtainen, mikä on käyttötarkoituksesta poikkeamisen edellytys.