Tukihakemuksen väärin täyttävä maanviljelijä on pieni murhe, nyt todellisena huolena on EU-rahaa kärkkyvä järjestäytynyt rikollisuus – ja välinpitämättömät jäsenmaat

Mitä virkaa on EU:n petostentorjunnalla, jos jäsenmaat eivät tutki rikoksia ja peri rahoja takaisin?

EU:n petostentorjuntaviraston (Olaf) pääjohtaja Ville Itälä on tottunut kuulemaan arvostelua siitä, miksi Olaf ei tee enemmän rikollisten saattamiseksi vastuuseen. Vastausta pitää hänen mukaansa kysyä jäsenmailta.

Itälän työhuoneen ikkunasta näkee kauas. Kulmahuoneesta on hyvä pitää silmällä parlamentin, komission ja jäsenmaiden EU-rahan käyttöä.

Reilun vuoden tehtävässään ollut Itälä arvioi, että EU tarvitsee paremmat työkalut oikeusvaltioperiaatteen valvomiseen. Itälän mukaan aivan liian usein jäsenmaat sivuuttavat petostentorjuntaviraston tekemät löydökset eivätkä laita rikollisia tilille.

EU-rahaa valuu vääriin käsiin joka vuosi, vaikkakin melko vähän budjetin kokoon nähden.

– Jokainen tapaus on vakava, ennen kaikkea sen takia, että se pilaa EU:n mainetta, Itälä sanoo STT:n haastattelussa.

Osana komissiota toimiva petostentorjuntavirasto jäljitti viime vuonna väärinkäytöksiä 371 miljoonan euron edestä. Vuonna 2018 EU:n menot olivat noin 157 miljardia euroa.

EU-rahan väärinkäytöksiin liittyy entistä useammin järjestäytynyttä rikollisuutta. Kyse ei ole enää siitä, että yksittäinen maanviljelijä täyttäisi tukihakemuksensa väärin tai syrjäseudun kyläyhdistys anoisi väärin perustein aluerahaa. Petokset ovat laajempia.

– Enemmän ja enemmän on erittäin taitavaa, järjestäytynyttä, rajat ylittävää rikollisuutta. Siihen pitää kiinnittää huomiota, Itälä kertoo.

Viime vuonna murhattu slovakialaistoimittaja Jan Kuciak selvitti viimeisessä, kesken jääneessä juttuhankkeessaan EU-tukien väärinkäyttöä suhteessa järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja politiikkaan.

Suomen osalta viime vuosien tilastot näyttävät melko siisteiltä. 

STT pyysi Olafia keräämään julkiset koosteet Suomen saamista huomautuksista vuosina 2014–2018.

Tapauksia on seitsemän, ja ne kaikki liittyvät perimättömiin tullimaksuihin, joiden yhteissumma on vajaa miljoona euroa. Useimmissa tapauksissa maahantuoja oli yrittänyt välttää tullimaksuja vääristelemällä tietoja.

Esimerkiksi vuonna 2014 Suomen kulkeutui Kiinasta ”kiinnikkeitä”, jotka oli korkeampien tullimaksujen välttämiseksi laitettu saapumaan Thaimaasta tai Malesiasta. Samanlaista kiertoreittiä Kiinasta yritettiin tuoda Suomeen polkupyöriä ja renkaita.

Tullipetokset ovat Olafin työsarkaa, koska sen tehtävänä on selvittää myös EU:n tulovirtoihin liittyviä petoksia.

Maatalous-, alue- tai esimerkiksi tutkimusrahojen väärinkäytöksiä ei Suomen tililtä löydy.

– Kyllä se kertoo siitä, että asiat on hoidettu hyvin. Ihmiset tuntevat toisensa. Jos jossain kunnassa tulisi järjestäytynyttä rikollisuutta (hyödyntämään maataloustukia), olisi todella vaikeaa olla jäämättä kiinni, Itälä arvioi.

Itälän juttusille ei ole helppo päästä, sillä viestintäosasto tuntuu pitävän tiukkaa kuria. Haastattelu järjestyy useamman viestin jälkeen, ja vasta sitten, kun kysymyksiä on turhaan pyydetty kirjallisena etukäteen.

Kuten niin monesti, suomalaisten juttusille EU-instituutioissa pääsee helpoiten, kun ottaa heihin suoraan yhteyttä.

Tiukka viestintälinja huvittaa Itälää, mutta hän ymmärtää, että pääjohtajasta pidetään tarkkaa huolta. Suhteet EU-instituutioihin ja jäsenmaihin ovat välillä herkät.

– Me olemme täysin itsenäisiä tutkintojen osalta. Kun epäily on riittävän vahva, me voimme tutkia kaikkia EU:n virkamiehiä, myös meppejä ja komissaareja. Tämä saattaa joskus luoda jännitteitä, Itälä sanoo.

Viraston edellinen pääjohtaja Giovanni Kessler on käynyt oikeutta komissiota vastaan liittyen Maltan aiempaan komissaariin John Dalliin kohdistuneeseen tutkintaan. Itälä ei halua kommentoida edeltäjänsä asioita.

Kun Olafin tutkinta päättyy, se luovuttaa raporttinsa useimmiten jäsenmaan syyttäjälle ja kehottaa perimään väärin maksetun rahan takaisin.

Eniten takaisinperintöjä pitäisi viime vuoden perusteella tehdä Unkarissa, jota on kehotettu perimään vajaa neljä prosenttia alue- ja maatalousrahoista takaisin. Toisena tulee Slovakia 2,2 prosentilla.

Ongelmana on, että jäsenmaat sivuuttavat niille kerrottuja löydöksiä.

– Se luku, että epäillyt todella joutuisivat syytteeseen oikeudessa, on todella huono, Itälä kertoo.

Olafin vuosiraportin mukaan eniten roikkuvia päätöksiä oli viime vuoden lopulla Unkarissa, Italiassa ja Romaniassa.

Viime vuonna julkisuutta sai Unkarin viranomaisten päätös olla tutkimatta pääministeri Viktor Orbanin lähipiiriin linkittyvää julkista katuvaloinvestointia.

Olafin mukaan EU-rahojen käytöstä oli havaittavissa ”vakavia poikkeamia” ja intressiristiriitoja, mutta paikallisten viranomaisten mielestä tutkinnassa oli puutteita eikä syytä jatkoselvittelyyn ollut.

Itälän mukaan Olaf seisoo tekemänsä tutkinnan takana.

Itälä toivoo, että EU-maat pääsevät sopuun oikeusvaltiomekanismista osana tulevien vuosien budjettikehystä. Sen avulla EU saisi enemmän työkaluja tilanteeseen, jossa jäsenmaa ei puutu EU-rahan väärinkäytöksiin.

– Jos nähdään, että Olafin raportti on perusteellinen, mutta tapausta ei silti syytetä, pitää käydä selvittämässä, mikä syy on. Onko taustalla poliittinen vai joku muu syy.

Syyttäminen EU-rahojen väärinkäytöksistä tehostuu, kun Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) aloittaa toimintansa, mikä tapahtuu tällä tietoa ensi vuoden lopulla.

Viraston toiminnassa on mukana kuitenkin vain 22 maata. Pois jättäytyneet Puola ja Unkari jäävät muiden muassa yhä vain Olafin seurattaviksi.

Itälä toivoo, että jäsenmaat antaisivat noin 400 työntekijän Olafille enemmän valtuuksia. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että tutkijat saisivat pyydettäessä pääsyn tutkimiensa virastojen toimistotiloihin ja saisivat nähtäväkseen pankkitietoja. Tällä hetkellä tietojen saaminen voi Itälän mukaan olla todella hankalaa, vaikka Olafin tutkijat pyytäisivät niitä kansallisilta viranomaisilta.

Suomi EU:n puheenjohtajamaana sovittelee parasta aikaa jäsenmaiden kantoja. Monimutkaisten rahavirtojen ja pöytälaatikkofirmojen tutkiminen on Itälän mukaan mahdotonta, jos pääsyä pankkitietoihin ei ole.

– Monet jäsenmaat ovat olleet kriittisiä sille, että meille annettaisiin nämä mahdollisuudet. Minä näen, että me tarvitsemme ne, ehdottomasti, Itälä sanoo.