Maltti on valttia

Maltti määritellään itsehillinnäksi, kärsivällisyydeksi, harkinnaksi, kohtuullisuudeksi ja mielen tasapainoksi.

Aika monet haluaisivat itseään ja toimiaan määriteltävän noilla sanoilla. Maltti on suomalaista viisautta.

Aikaisemmilta vuosikymmeniltä on muistissa Urho Kekkosen kirja: Onko maallamme malttia vaurastua?

Kysymyksellään hän viittasi siihen, että liikenevät varat kannattaisi käyttää tulevaisuuden rakentamiseen.

Panostukset Suomen teollistamiseen tarkoittivat kulutustoiveiden siirtämistä. Piti olla malttia odottaa, mutta myös luottamusta päättäjiin tulevaisuuden rakentajina.   

Malttiin on vedottu myöhemminkin.

”Tavoitteena on maltillinen ratkaisu”, kaikui usein menneinä vuosina. Varsinkin kun sorvattiin merkittäviä työmarkkinaratkaisuja.

Politiikka oli niin sopuisaa, että siihen vaadittiin särmää ja erimielisyyttä.

Innokkaimmat kriitikot puhuivat Suomesta puolihalveksuvasti matalan poliittisen profiilin konsensus-yhteiskuntana. Puolueiden moitittiin samankaltaistuneen.

Viime vuosikymmenen aikana osa mediasta koki tehtäväkseen erojen tekemisen puolueiden välille erilaisin arvokriteerein.

Tosin tavoitteena oli usein enemmän kiinnostavuuden ja levikin lisääminen kuin yhteiskunnallisen ymmärryksen vahvistaminen.

Nyt eletään aikaa, jolloin suomalaisilta toivotaan malttia.

Malttia vaaditaan erityisesti työmarkkinasopimusta sorvaavilta työntekijä- ja työantajajärjestöiltä. Toivotaan itsehillintää, kärsivällisyyttä, harkintaa ja kohtuullisuutta.

Poliittisilta johtajilta vaaditaan esimerkkiä, yhteiskuntavastuuta. Samaa vaaditaan yritysten johtajilta.

Verkkoyhtiö Caruna toimii tämän ajan varoittavana esimerkkinä.

Pääosin ulkomaalaisomistuksessa olevalla yhtiöllä on tietyillä alueilla monopoliasema, jota se hyödyntää riistokapitalismin oppien mukaisesti.

Jos monikansallisilla ja kansallisilla yrityksillä ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista vastuuta, vaan niiden toimintaa ohjaavat ainoastaan omistajien voitonpyyteet, poliittiset asenteet kärkevöityvät ja ääripäät vahvistuvat.

Asenteisiin ja arvoihin voi vaikuttaa, mutta poliittisin päätöksin on vaikea saada nopeita korjauksia. Kansa alkaa olla kärsimätöntä. Näin ei voi jatkua.   

Vastuuntuntoisimmat pelkäävät, että joidenkin yhtiöiden mahdollisesti jakamat mittavat osingot kärjistävät ilmapiiriä.

Näin voi tapahtua varsinkin silloin, jos investoinnit jäävät tekemättä tai siirtyvät tulevaisuuteen.

Lisänärää aiheuttavat perustelut tuotteiden hintojen nostamisesta tulevien investointien rahoittamiseksi. Ymmärrystä ei lisää se, että yritykset ovat minimoineet veronsa ja johtajille maksetaan mittavia palkkoja.    

Kansalaiset ymmärtävät, että yritysten pitää tuottaa voittoa. Nykyajassa alkaa kuitenkin olla riistokapitalismin ilmettä.

Markkinatalous toimii, kun sille asetetaan puitteet. Nyt niitä puitteita tarvitaan.