Pitkän listan kautta

”Tulevissa maakuntavaaleissa pitäisi vakavasti harkita listavaalin käyttöönottoa”.

Kyllä, ehdottomasti näin. Jos maan suurimman puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja ex-pääministeri Matti Vanhanen ottaa kantaa selkeiden perustelujen kera (Suomenmaa 27.11.), niin listavaalin mahdollisuus ansaitsisi vähintään pohdiskelevan julkisen keskustelun.

Konditionaali johtuu siitä, että pitkien listojen idea on suomalaisille vielä täysin outo ja vieras.

Kun yritys keskustelun avaamiseksi kaiken lisäksi tulee keskustan riveistä, voi reaktiot arvata: ”Kepu sai maakuntamallinsa, pitääkö niiden satraappien pönkittää valtaansa vielä muuttamalla vaalitapaakin”. Tai jotain vastaavaan sävyyn.

Mutta ennen kuin ammutaan viestintuoja tylysti alas, niin sanomaan kannattaisi tutustua. On siinä hyvätkin puolensa, jopa demokratian lisääntyminen.

Vanhasen mielestä maakuntavaltuustoihin valittavien päättäjien pitäisi edustaa aidosti maakunnallista ajattelutapaa.

Suomen maakunnat ovat täynnä ahkeria ja fiksuja ihmisiä, joilla on palava halu kantaa vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta. Sellaisia löytyy kaikista puolueista.

Pitkän rupeaman eri tason luottamustehtävissä tehneitä kansalaisia, joista läheskään kaikista ei, syystä tai toisesta, koskaan tule kansanedustajia.

Kaikki tiedämme, että puolueiden peruspuurtajat, sen paremmin kuin nuoret tulokkaatkaan, harvoin yltävät valtakunnallisten vaalien ääniharaviksi.

Tälle porukalle pitkien listojen avulla valittava maakuntavaltuusto voisi olla sopiva paikka antaa tärkeä panoksensa oman maakunnan kakun jaossa.

Näin siis jos demokratia toimii ja jäsenten enemmistö heidät oman listansa kärkipaikoille valitsee.

Vai mennäänkö sittenkin se tuttu julkkis tai kansanedustaja edellä? Perinteisessä henkilövaalissa jälkimmäiset saavat kohtuuttoman edun jo lähtökohtaisesti.

Järjestötoiminnan vahvistaminen sekä maakunnalliset vaaliohjelmat ovat tärkeitä perusteluja listavaalin puolesta.

Aatteelliset painotukset näkyvät paremmin, kun ehdokkaat kilpailevat enemmän yhdessä ja toisia listoja vastaan.

Rahaa säästyy, eivätkä yksittäisten ehdokkaiden lompakon voimalla tekemät irtiotot vaikuttaisi liikaa lopputulokseen. Tervehdyttävä vaikutus ilman muuta.

Pitkä lista pakottaisi joka tapauksessa puolueet ajattelemaan ehdokasasettelua paljon kokonaisvaltaisemmin.

Entäpä sitten äänestysaktiivisuus? Kiinnostavatko valmiiksi pureskellut listat äänestäjiä edes yhtä paljon kuin nykyinen vaihtoehto?

Kuka tietää. Jotenkin tuntuu siltä, että spekulointi nimenomaan rankkausvaiheessa kihelmöi niin omia, vieraita kuin sivullisiakin. Jopa suurta yleisöä ja yli puoluerajojen.

Mutta ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu, pitäisi ensin saada aikaan edes se kunnon keskustelu.