EU:n yhteisvelka saa Suomessa liikaa huomiota, sanoo tutkija – Huippukokous kirittää hallitusneuvotteluiden valmistumista
Suomessa julkinen keskustelu Euroopan unionin lähitulevaisuudesta on keskittynyt liikaa yhteisvelkaan, sanoo akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.
Miettinen pitää keskeisempänä huolena EU:n kilpailuympäristön rapautumista, jos varsinkin suuret maat saavat alkaa mittavasti tukea omia yrityksiään.
– Toivoisin, että keskustelu ottaisi yhteisvelan lisäksi huomioon mielestäni merkittävämmän kehityskulun, jossa valtiontukisääntöjä ollaan löysäämässä tavalla, joka ei varmasti ole Suomen edun mukaista, Miettinen sanoo STT:lle.
Kevään eduskuntavaalien alla suurimmat puolueet vastustivat ajatusta uudesta yhteisvelasta kuin yhdestä suusta. Asia on ollut esillä myös hallitusneuvotteluissa, joissa perussuomalaiset on linjannut uuden yhteisvelan vastustamisen kynnyskysymykseksi.
Hallituksen muodostaja Petteri Orpo (kok.) on vakuutellut, että Suomi ei kannata koronaepidemian elpymispaketin kaltaisten järjestelyjen toistamista.
– Meillä on hyvinkin selkeät ja vahvat kirjaukset eduskunnan tahtona, Orpo sanoi tiistaina.
Linjaukset EU:n tulevaisuudesta häämöttävät pian uuden hallituksen työjärjestyksessä. EU pitää seuraavan huippukokouksensa perinteisesti kesäkuun lopulla.
Orpo on toistuvasti sanonut, että hän pyrkii muodostamaan hallituksen viimeistään juhannukseen mennessä. Jos nimitys menisi tämän takarajan loppuun, tuore pääministeri saisi lähteä lähes ensitöikseen huippukokoukseen. Se pidetään 29.–30. kesäkuuta.
Huippukokouksen valmistelu Suomen osalta tapahtuu ennen kaikkea virkamiestyönä. Suomen edustaja huippukokouksessa tosin on pääministeri. Jos Orpon hallitusta ei olisi ennen huippukokousta nimitetty, Suomea edustaisi edelleen Sanna Marin (sd.).
– Pääministeri hakee mandaattinsa eduskunnan suurelta valiokunnalta. Perinteisesti toimitusministeristön pääministerillä on pienempi liikkumatila, Miettinen arvioi.
EU:n aikataulut kirittivät Suomen hallitusneuvotteluita myös neljä vuotta aiemmin. Silloin Antti Rinne (sd.) kasasi omaa hallitustaan samalla, kun Suomi valmistautui ottamaan vastuun EU:n puheenjohtajamaana.
Miettinen arvioi, että kesäkuun huippukokouksessa keskeisiin kysymyksiin lukeutuu vastaaminen globaaliin kilpailutilanteeseen, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan haasteeseen.
Tähän liittyy myös kysymys yhteisvelasta, mutta Miettinen ei usko, että niin kutsuttu suvereniteettirahasto olisi tällä hetkellä EU:n ainoa vastaus kilpailutilanteeseen. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin tuoreissa ulostuloissa keskeisempään rooliin on noussut valtiontukien helpottaminen ja jäsenmaiden aktiivisempi teollisuuspolitiikka.
Miettinen pitää nykysääntöjen löysäämistä Suomen edun vastaisena.
– Me emme pysty yksinkertaisesti vastaamaan kaikkein suurimpien maiden aktiiviseen tuki- ja teollisuuspolitiikkaan. Tämä on keskeinen riski, joka Suomella on tässä tilanteessa, Miettinen sanoo.
Akatemiatutkija toivoo, että Suomi pystyisi tuomaan pöytään vastustuksen ohella omat kehitysehdotuksensa.
– EU-budjetin pitäisi olla ensisijainen väline yhteiseurooppalaisten investointien tekemiseen. Suomi voisi painottaa investointeja varsinkin innovaatioketjun alkupäähän, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Lisäksi Miettinen odottaa huippukokouksesta muuttoliikkeisiin ja Ukrainan tukemiseen liittyviä kysymyksiä. Esille voi nousta myös uusien jäsenmaiden tai Ursula von der Leyenin jatkokauden mahdollisuus komission johdossa.
Ukrainan sota on Suomessa laajasti esillä, mutta samaa ei voi Miettisen mukaan sanoa pakolaiskeskustelusta. Hänen mukaansa uusi hallituspohja ei ole erityisen hyvin varautunut aiheesta käytävään keskusteluun.
– Keskustelu on todella paljon pyörinyt työperäisen maahanmuuton ympärillä. EU:n turvapaikkapolitiikkaan liittyvät uudistukset eivät ole nousseet keskusteluun, Miettinen sanoo.
Ongelma tosin on koko unionin laajuinen. Miettisen mukaan Euroopan poliittisessa keskustelussa huomio kiinnittyy enemmän seurauksiin kuin syihin. EU:n pakolaispolitiikka on hänestä enemmän seurausten hallintaa kuin sitä, että pyritään vaikuttamaan pakolaisuuden juurisyihin.
Miettisen mukaan EU:lle vaikuttavimpia ratkaisuja olisivat parempien elinolosuhteiden, investointimahdollisuuksien ja työpaikkojen tarjoaminen pakolaisten lähtöalueille.
– Johdonmukainen Afrikka-strategia on Euroopalle paitsi taloudellinen mahdollisuus niin myös ennen kaikkea tapa puuttua näihin ongelmiin, joita mittavat muuttoliikkeet mahdollisesti synnyttävät, Miettinen sanoo.
Samaan aikaan maailmalla on huomioitu, miten esimerkiksi Kiina pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Afrikassa rahoittamalla investointeja alueelle. Toisaalta on keskusteltu Venäjän toiminnasta maanosassa esimerkiksi Wagner-palkkasotilasryhmän kautta.
– Muut toimijat eivät jätä tätä pelikenttää täyttämättä vaan toimivat hyvin aktiivisesti näillä alueilla, mutta ei välttämättä tavalla, joka on Euroopan unionin etujen mukaista.
Suomessa on hallitusneuvotteluissa keskusteltu kehitysyhteistyön kohtalosta. Perussuomalaiset ajaa sen rahoituksen mahdollisimman suurta leikkaamista, RKP jatkaisi sen kasvattamista. RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz on sanonut kehitysavun olevan myös turvallisuuspoliittinen kysymys.
– Jos EU-maat lähtevät vaikkapa Afrikan maista pois ja EU-maiden läsnäolo siellä vähenee, tilalle ei tule Yhdysvallat, vaan sinne tulee Venäjä ja Kiina, Adlercreutz sanoi tiistaina.