80 vuotta sitten | Suomi joutui syytettyjen pöytään Italian, Romanian, Unkarin ja Bulgarian kanssa
Toinen maailmansota päättyi Euroopassa toukokuussa 1945 ja Aasiassa saman vuoden syyskuussa.
Sodan jälkeen maailmanjärjestys asetettiin uuteen asentoon. Tähän kuului myös se, millaisiin muotteihin rauhansopimukset valettaisiin. Voittajat saivat sanella ehdot, mutta niiden piti myös ottaa huomioon se, että häviäjävaltioissakin olot pitäisi saada vakaiksi ja häviäjien oikeutetut näkökohdat huomioitaisiin.
Suomi oli tehnyt syyskesällä 1944 välirauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Sopimukseen kuului alueluovutuksia, sotakorvauksia sekä ex-liittolaismaa Saksan joukkojen ajaminen pois Suomen alueilta.
Moskovan välirauha loi pohjan myöhemmälle, kansainvälisesti vahvistetulle Pariisin rauhalle 1947.
Keskiviikkona tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun Pariisissa alettiin valmistella natsi-Saksan viiden liittolaismaan rauhansopimusten käsittelyä. Kutsun Suomi sai paikalle kuitenkin vasta elokuussa.
Kiireisintä liittoutuneilla eli pääasiassa Neuvostoliitolla, Yhdysvalloilla, Britannialla ja Ranskalla oli pääsyyllisen eli natsi-Saksan johtajien oikeudenkäynneissä ja monissa miehitettyjen alueiden käytännön asioissa. Hallinnollisetkin syyt venyttivät pienempien maiden sopimusprosessin aloittamista kesään 1946 asti.
”Kenen sota, sen rauha” -periaatteen mukaisesti Suomen rauhansopimusta käsittelivät vain Neuvostoliitto ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ranska ja Yhdysvallat jäivät ulkopuolelle, sillä niillä ei ollut ollut sotaa Suomea vastaan. Briteilläkin sota oli ollut käytännössä vain paperilla ja johtui liittolaisuudesta Neuvostoliiton kanssa.
Suomi oli kaikin tavoin erilainen tapaus kuin muut neljä Saksan liittolaismaana käsiteltyä maata. Saksa ei ollut valloittanut Suomea, eikä Suomessa ollut Saksalle uskollista nukkehallitusta.
Nämä muut maat olivat Italia, Romania, Unkari ja Bulgaria.
Kukin maa sai esittää omat näkemyksensä. Kaikkien kanssa oleellinen oli kysymys sotakorvauksista, rajakysymykset eivät olleet kaikille yhtä merkittäviä.
Bulgaria halusi pitää Kreikalta miehittämänsä alueet, ja Neuvostoliitto tuki tätä tavoitetta. Italiakin halusi pitää valloittamiaan alueita Balkanilla.
Lopulta voittajat sanelivat ehdot ollen etenkin maa-aluekysymysten suhteen ankaria.
Italian siirtomaavalta purettiin. Useita rajoja muutettiin, ja myös Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle vahvistettiin. Bulgaria ja Italia joutuivat luopumaan aluevaateistaan.
Häviäjävaltioille tuli velvollisuus taata ihmisoikeuksien ja sananvapauden toteutuminen maissaan. Käytännössä etenkin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutuneissa maissa tämä jäi toteutumatta.
Maiden piti maksaa sotakorvauksia, eivätkä ne saisi rangaista kansalaisiaan, jotka olivat maailmansodassa toimineet liittoutuneiden hyväksi tai osoittaneet myötätuntoa liittoutuneille.
Rauhansopimukset saatettiin voimaan eri aikatauluilla paljolti siksi, että liittoutuneiden sisäiset välit kiristyivät vuoteen 1947 mennessä. Suomi ratifioi Pariisin rauhan 18. huhtikuuta 1947, Italia vasta heinäkuussa.
Sotasyyllisiä ja sotarikoksia tehneitä tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja kuolemaan eri maissa. Tämä oli alkanut jo sodan aikana ja jatkui rauhanprosessien ajan. Suomen sotasyyllisyyskysymys ratkaistiin kuten vaadittiin, ja on huomattava, että niin kutsuttujen sotasyyllisten tuomiot olivat Suomessa lieviä. Suomen johtajia ei tuomittu kuolemaan, eivätkä vankeusrangaistuksetkaan olleet kovin pitkiä.
Saksa ja Itävalta olivat liittoutuneiden miehityshallintojen piirissä, joten niiden kanssa suoritettiin erilaiset järjestelyt. Itävalta omaksui puolueettomuuslinjan, ja Saksa jaettiin Itä- ja Länsi-Saksan valtioiksi.