Peruspalveluiden ennallistaminen
Kaiken keskustelun ja tulevien vaalien perusteemana on talous, siis miten rahat riittävät, kuka on niihin oikeutettu tai jo saavuttanut tietyt edut ja pitää niistä tarkasti kiinni. Peruspalvelut kuten posti tai saati pankki eivät ole enää kaikkien saavutettavissa.
Voitaisiin peilata kaupunkiin liitettyjen maalaiskuntien peruspalvelutarjontaa. Pienyrittäjä joutuu noutamaan postipakettinsa kymmenien kilometrien päästä, kun ennen se oli lähipalveluna taajaman keskustassa.
Peruskoulut ja lukiot hivutetaan lähikaupunkiin, terveyspalveluista puhumattakaan, ja sitten vain todetaan, ettei täällä voi asua ja elää, kun ei ole mitään peruspalveluja.
Erilaiset ruokapalvelut rakennetaan ja suunnitellaan mammuttimasiinoiksi, joista rahdataan kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän einestä kouluihin ja vanhustentaloihin. Aterian maku, koostumus ja lämpötila kärsivät, ja ruokahävikki vain kasvaa.
Tietty turvallinen ja arjessa tarpeellinen henkilökunta esimerkiksi kouluissa vähenee, kun keittiöt kutistetaan ruuan lämmityspisteiksi ja talonmiespalvelut ulkoistetaan etätyöksi, Vahtimestarit olivat aikoinaan myös koulun arjessa yksi konkreettinen tuki niin oppilaille kuin opettajille.
Oma merkityksensä on tietysti kuraattoreilla ja koulupsykologeilla, mutta heidän tulisi jalkautua esimerkiksi välitunneilla oppilaitten joukkoon luontevasti. Seurakunnan nuorisotyö jalkautui ainakin kymmenisen vuotta sitten juuri noin oppilaitten tykö, mutta onko jokin rajoittava neutralisointitekijä tullut tähänkin jarruesteeksi?
DigitalisoiNNIN pitäisi toimia ja olla luontevaa, jos se on ainoa palvelun vuorovaikutustoimi. Nyt hyvinvointialueiden sähköpostit toimivat entisillä osoitteilla ja katoavat digiavaruuteen. Postin pitäisi ponnahtaa edes takaisin, jos osoite on vanhentunut ja ha.fi-loppuinen on uusi.
Jopa 118-palvelunumerossa oli vanhentunut sähköpostitieto, kun tarkistin sieltäkin erästä palveluosoitetta. Lopulta numeron 118 kautta sain viranomaiselle soittopyynnön välitettyä. Hän soitti ja ilmoitti uuden sähköpostiosoitteen, johon nyt käännän viestini vihdoin hänen saatavilleen.
Vastuullisuus ja vastaaminen asiakkaan tiedusteluihin ovat asioita, jotka ovat kaikenlaisen palveluntuottamisen avaimia.
Eilen uutisissa valittivat lääkärit paperitöitä ja sitä, ettei aikaa jää potilaiden hoitamiseen, koska on niin paljon muuta tekemistä.
Opettajatkin olisivat onnellisia, jos ei tarvitsisi kuin opettaa ja kasvattaa, siis tehdä sitä mitä kuuluisikin. Mutta digitalisaatio on ollut hallittava ja itse opiskeltava opetustyössä, varsinkin suuret ikäluokat eivät opinnoissaan vielä digiä soveltaneet.
Elämä on koko ajan uuden oppimista ja omaksumista, mutta monessa ihmisläheisessä ammatissa on lähes kohtuutonta jatkuvasti päivittää nykyteknologisia taitoja.
Pitäisi olla reilu rinnakkaisjärjestelmä jo huolto- ja kriisivarmuuden takaamiseksi. Kynä ja paperia sekä digitallenteet rinta rinnan. Silloin voisi jokainen hyödyntää ja soveltaa omia kykyjänsä ja taitojansa niin kuin parasta on, siis oma osaaminen tulisi sataprosenttisesti käytettyä.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.