Rautatie Ruotsiin

Viime viikolla kotikaupungissani Torniossa järjestettiin juhlallisuuksia Keminmaan Laurilasta Tornion kautta Ruotsin puolelle Haaparantaan menevän rautatieyhteyden sähköistämisen johdosta. Olen seurannut asiaa luonnollisesti jo vuosikausia ja osaltani myös edistänyt sitä eri rooleissa.

Matkustajaliikenne Ruotsin rajan yli päättyi 1990-luvun alussa. Sen jälkeen siitä on kulkenut vain jonkin verran rahtiliikennettä. Nyt matkustajaliikenteen paluu on jälleen askeleen lähempänä. Mitä näkymiä Pohjois-Suomen matkailulle se avaisikaan, kun Tukholmasta pääsisi Lappiin yöjunalla. Myös ekologiset arvot saavat monet valitsemaan junan lentokoneen sijaan matkailua suunnitellessaan, jos siihen vain on mahdollisuus.

Vielä joitakin vuosia sitten matkustajaliikenteen kansainvälinen junayhteytemme oli Allegro-juna, jolla pääsi muutamassa tunnissa Helsingistä Viipuriin ja Pietariin.

Moni muistaa televisiosta VR:n mainoksen, jossa ”kivimiehet” Helsingin rautatieasemalta lähtivät Allegron kyytiin. Suurten maailmantapahtumien seurauksena on varsin todennäköistä, että tämä yhteys ei tule ainakaan näköpiirissä olevassa lähitulevaisuudessa enää aukeamaan.

Kansainvälisten raideyhteyksien kehittäminen pohjoiseen ja länteen on sen sijaan realistinen näköala ja itse asiassa välttämätön kehityssuunta.

Jäämeren radasta ja sen mahdollisista kulkuvaihtoehdoista on paljon puhuttu, etenkin Lapissa. Hanke on sinänsä tärkeä, vaikka se jakaa myös mielipiteitä. Joka tapauksessa yhteys Ruotsiin nyt toteutuu ja toivottavasti henkilöliikenne avautuu jo lähivuosina. Suomesta kannattaisi avata myös toinen raideyhteys Ruotsiin Kolarista. Nämä ovat meidän henkivakuutuksiamme.

On selvää, että valtio joutuu jonkun verran olemaan mukana ja tukena, jos henkilöjunayhteys aiotaan avata. Jopa pääkaupunkiseudun paikallisliikennettä joudutaan valtion toimesta tukemaan. Täysin markkinaehtoisena tämä ei maassamme toimi.

Ruotsiin menevien raideyhteyksien kehittämisestä on kuitenkin hyötyä muillekin kuin rajaseutujen asukkaille. Jos Itämerta ei voisi jostain syystä käyttää, olisi Lapin kautta tapahtuva tie- ja rautatieliikenne
maallemme elinehto. Myös huoltovarmuussyyt puoltavat Ruotsin yhteyksien kehittämistä.

Toivotaan siis, että tulevien vuosien aikana voi yöjunalla kulkea jo näiden kahden pääkaupunkimme väliä Helsingistä Tukholmaan ja toisinpäin.