Kiitos elämäni naisille
Tämä on erilainen naistenpäivä, äiti ei ole sitä enää viettämässä. Tai viettää toki siellä, minne hänen uskonsa häntä johdatti, taivaassa.
Äiti oli nuoresta saakka vahvasti uskossa, mutta ei koskaan tuputtanut sitä meille lapsille. Äiti oli äiti.
Äiti oli omanlaisensa. Vahva, mutta herkkä, itsepäinen, mutta ymmärtäväinen. Äiti ei tuominnut ketään tai en ainakaan koskaan sitä huomannut.
Äiti ei myöskään jättänyt sanomatta, mitä ajatteli. Ja hän ajatteli paljon, monenlaisia asioita.
Äiti ei jäänyt syrjään eikä varjoon, hän halusi tehdä ja olla läsnä. Äiti oli aina valmis neuvomaan. Ehkä myös silloin, kun sitä ei pyydetty.
En ymmärrä, mistä hän kaiken osaamisensa oli kerännyt. Tuntui, ettei ollut mitään asiaa, mitä hän ei olisi oppinut ja taitanut, jos vain sattui siitä innostumaan.
Mustikkakukkoa hän ei kertomansa mukaan osannut tehdä. Naurattaa koko ajatus, todennäköisemmin hän ei vaan jaksanut innostua siitä.
Ja äitihän innostui. Hänellä piti olla aina jokin uusi asia menossa ja kehittelyssä. Oli se sitten pellolla, puutarhassa, käsitöissä, värjäyksessä, pajutöissä, kirjojen sidonnassa, leivonnassa, tai missä tahansa, vain mielikuvitus oli rajana.
Olikin viimeisinä vuosina raskasta nähdä, miten se into vielä siellä jossain oli, mutta fyysiset vaivat eivät mahdollistaneet niiden toteuttamista.
Kun äidille soitti, hänestä tiesi nopeasti, onko aikaa jutella. Väsyneempi ääni kertoi, että oli ollut vaikeampi päivä, mutta toisaalta silloin oli aikaa vaihtaa kuulumisia. Jos taas oli jokin asia mielen päällä, niin puhelu päättyi yleensä nopeammin – kiinnostuksen kohde oli jossain muualla juuri sillä hetkellä.
Eräs sukulainen oli vaalien jälkeen kysynyt äidiltä, että miten se Vesa sinne eduskuntaan pääsi? Äiti oli kuulemma hetken miettinyt ja todennut, että sillä on äitinsä puhelahjat ja isänsä huumorintaju.
Ja niistä olen molemmista kiitollinen. Sekä lukuisista muista perintötekijöistä, joita ilman en olisi tässä enkä tällainen. Kiitollinen olen jokaisesta hetkestä äidin kanssa. Maailma olisi paljon synkempi paikka ilman vahvoja naisia.
Ai niin, äiti oli myös sanonut puolisolleni Tuijalle, että tämä on parasta, mitä Vesalle on tapahtunut. Naisista on siis syytä iloita ja olla kiitollinen tänään monellakin tapaa.