Kaikki politiikka on myös maaseutupolitiikkaa
Riittävätkö rahat asfalttiteihin maalla?
Tämä oli valtionvarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän kommentti, joka levisi viime viikonlopun aikana läpi Suomen.
Kommentti aiheutti oikeutetusti pöyristymistä. Se jätti tosin varjoonsa paljon isomman asian.
Niemelä ei puhunut vain maaseudun teistä. Hän puhui koko suomalaisesta maaseudusta, suurimmasta osaa Suomea.
Hän totesi, että koko hyvinvointivaltion palvelulupaus tulee miettiä uusiksi. Varmaan pitääkin, koska sitä ei tällä hallituksella ole.
Tämä lupaus ei toteudu tälläkään hetkellä maaseudulla tiestön lisäksi puhelin- ja tietoliikenneyhteyksien, digitalisaation, rahoituksen, sote-palveluiden, koulutusmahdollisuuksien eikä ylipäätään minkään politiikan osa-alueella.
Kattavan tieverkon, jolla siis kulkee muitakin, kuin budjettipäällikön kaltaisia kesäasukkaita, ylläpidosta leikkaaminen ei riitä pelastamaan Suomen taloutta.
Varsinkin, kun siitä leikkaaminen ei leikkaisi vain valtion menoja, vaan se leikkaisi myös valtion tuloja.
Erityisesti se leikkaisi vientiteollisuuden Suomeen tuovia tuloja ja se leikkaisi Suomen huoltovarmuutta ja ruokaomavaraisuutta. Se leikkaisi kaikesta.
Metsät, järvet, pellot, ruoka, mineraalit, luonto – kaikki tulevat maaseudulta.
Mikä ehkä kuitenkin pahinta, budjettipäällikkö Niemelän pohdinta leikkaa maaseudulla asuvien turvallisuudentunnetta sekä tunnetta siitä pidetäänkö meitä samanarvoisina harvoissa kasvukeskuksissa asuvien kanssa.
Suomen kansa on selvinnyt vaikeimmista hetkistä yhtenäisyyden avulla.
Viime vuosina tästä on annettu periksi ja sen purkamisesta on tehty jopa politiikan polttoainetta, kuten budjettipäällikön haastattelu osoittaa.
Se, kestääkö satojen tuhansien suomalaisten mökkimatka maalle tunnin tai kaksi pidempään, on triviaali asia.
Valtionvarainministeriön budjettipäällikön suuri viesti haastattelussa oli, ettei koko Suomea tarvita. Viesti oli, että kasvukeskukset ovat suomalaista maaseutua tärkeämpiä.
Budjettipäällikön viesti oli hallituksen viesti, sen kaikilta politiikan osa-alueilta.
Se on selvää, ettei maaseutua tarvita pelkästään mökeillään kävijöitä varten, mikäli maaseudulla ei ole elämisen ja yrittämisen edellytyksiä.
Kolmannen naisen kappaleessa kysytään, tuoko tuuli enää pellolta paskanhajua.
Jos vastaus on ei, lakkaa se tulemasta kaupungeissa.