Ympäristövaliokunnan veturi Hannu Hoskonen myöntää, että rapaa tulee niskaan – silti kunniansa kuulevat niin vihreät, vegaanit kuin valtamediakin

Politiikka

Se ei ollut mikään haastattelu, vaan mielipiteenmuokkaustapahtuma, kansanedustaja Hannu Hoskonen (kesk.) tuhahtaa eduskunnan kuppilassa aamupuuronsa ääressä.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja kokee, että edellisiltana Ylen A-studiossa käyty turvekeskustelu seuraili tuskastuttavan tutuksi tullutta kaavaa.

Hoskonen puolusti yksin turvetuotantoa energian huoltovarmuuden takaajana.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että turvetta käsiteltiin tarkoitushakuisesti inserttiä myöden, taas kerran.

– Onhan se melkoista toimintaa. Herää kysymys, mikä on tiedotusvälineen tehtävä. Ja vielä verovaroin tuotettua tiedotusta, pikkuisen ihmettelen.

Rapaa tulee niskaan, Hoskonen myöntää.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtajan kommenteille on kysyntää ja päivät venähtävät helposti. Harva edustaja on vielä liikkeellä aamukahdeksalta.

Eduskuntatalon käytävät kaikuvat tyhjyyttään, mutta Hoskonen on jo vauhdissa.

Neljännen kauden kansanedustaja osasi ennustaa, että ympäristövaliokunnan puheenjohtajuus olisi tällä kaudella tuulinen pesti.

Ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen on havahduttu laajemmin kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi Antti Rinteen (sd.) hallitukseen löysivät tiensä sekä keskusta että vihreät, joten soviteltavaa riittää.

Kilpaan valiokunnan puheenjohtajuudesta Hoskonen kertoo lupautuneensa vasta, kun suostuttelijoita oli jonoksi asti.

Suorapuheisen Hoskosen valinta valiokunnan veturiksi kohahdutti varsinkin liberaaleissa ja urbaaneissa luonnonsuojelupiireissä. Hoskosen aikaisemmat puheet esimerkiksi ”vihreästä höpöhöpöpolitiikasta” oli luettu tarkasti.

Hallituskauden ensimmäiset yhteenotot koettiin elokuun alussa, kun Hoskonen pöllytti sellutehdashankkeita arvostellutta ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkosta (vihr.) ”karmeasta populismista”.

Hoskonen ei kiellä, etteikö kotimaisten energianlähteiden puolustaminen olisi ajoittain raskasta.

Hän kokee taistelevansa faktojen avulla ”tunneseikkoihin perustuvia kommentteja” vastaan. Erityisesti kansanedustaja hämmästelee sitä, että turpeen vastustajat eivät kyseenalaista tuontienergian roolia Suomen energiapaletissa.

– Meille ajetaan kivihiiltä Venäjältä, helkkarin kaukaa Siperian aroilta. Ja tulee sitä myös Yhdysvalloista ja Kazakstanista. Kukaan ei tunnu puhuvan siitä, minkälaisia päästöjä aiheutuu ulkomaisten energianlähteiden rahtaamisesta Suomeen.

Hoskosen mielestä vihreät ei ole löytänyt puhtaita ratkaisuja Helsingin energiannälän tyydyttämiseksi.

– Tikkuakaan ei ole pantu ristiin kivihiilen korvaamiseksi. Tällaisen valtavan metropolin lämmittäminen – toivottavasti siihen löytyy hyvä keino.

Tilastokeskuksen julkaisemien ennakkotietojen mukaan kuluvan vuoden tammi-kesäkuun aikana öljyn, hiilen ja maakaasun osuus koko energiankulutuksesta oli yhteensä 36 prosenttia. 

Lisäksi 18 prosenttia energiasta tuotetaan ydinvoimaloissa, joissa käytettävä uraani on tuontitavaraa.

– Kun joku puhuu kotimaisesta energiasta, kuten metsähakkeesta, se koetaan kauheana mörkönä – vaikka sillä ei ole mitään merkitystä!

Keskustaedustaja Hannu Hoskonen tunnetaan vauhdikkaasta ja värikkäästä sanailustaan. (Kuva: Jari Laukkanen)

Vaalilehdessään Hoskonen kertoo uskovansa ilmastonmuutokseen maltillisesti.

Kansaa jakavan identiteettipolitiikan aikana tällaiset keskitietä edustavat kannat voivat kuitenkin jäädä suurelle yleisölle hämäriksi.

– Ei pidä lähteä kiihkossa mitään hyvää tuhoamaan ja sinkoilemaan edestakaisin. Kaikkien intoilijoiden pitää muistaa se, että olemme olleet hyvällä polulla energiapolitiikassa.

Hoskonen muistuttaa, että esimerkiksi sähköntuotannosta jo noin 80 prosenttia on päästötöntä. Myös kasvihuonepäästöt ovat kääntyneet Suomen tavoitteiden mukaisesti laskuun hienoisesta vuosittaisesta heilahtelusta huolimatta.

Jopa turpeen energikäyttö on hallitusohjelman mukaan tarkoitus vähintään puolittaa vuoteen 2030 mennessä.

Hoskosta jurppii, että ilmasto- ja ympäristöaktivisteilta puuttuu suhteellisuudentajua.

Kokonaisia kyliä siirretään Saksassa kivihiilikaivosten tieltä, mutta siitä ei kukaan nosta meteliä, hän huokaa.

Hoskonen huomauttaa, että maailmalla on suunnitteilla vähintään satoja uusia kivihiilivoimaloita. Niitä nousee esimerkiksi Kiinaan, Intiaan, Indonesian, Pakistaniin ja Bangladeshiin.

– Tämähän on pelleilyä! Tähän verrattuna Suomella ei ole mitään ongelmaa. Todelliset ongelmat ovat muualla.

Vaikka keskustan ja vihreiden väliset kiistat on työnnetty loppukesän jälkeen taka-alalle, hallituskumppanissa on Hoskoselle edelleen sulateltavaa.

Vihreiden ajama metsien talouskäytön rajoittaminen olisi Hoskosesta ”tyhmin teko tässä vaiheessa”, sillä hyvin hoidettu metsä kasvattaa hiilinieluja ja edistää biotaloutta.

Lihansyönnin kritisoimista ja rajoittamista Hoskonen puolestaan pitää ”aikamoisena yksityisyyden loukkauksena”.

– Vegaanit ajavat omia ruokavalioitaan (perustelemalla niitä) ilmastonmuutoksella, ajattelematta ollenkaan esimerkiksi kansanterveyttä.

Osansa Hoskosen kritiikistä saa myös valtamedia.

– Tällaista haastattelua en saisi ikinä läpi Helsingin Sanomissa.

Hallituksessa kuitenkin säilyy harmonia niin kauan kuin kaikki noudattavat hallitusohjelmaa, Hoskonen lupaa.

Hän näkee, että suurin uhka viiden puolueen yhteiselolle on talouden alamäki. Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin on tahmea taival, jos talous sakkaa.

Edes kansainvälisestä kaupasta ei ole tiedossa vetoapua.

Hoskonen perääkin hallitukselta ”määrätietoisia toimia” eli tehokkaita työllistämiskeinoja.

Valtiovarainministeriön virkamiehet povasivat hiljattain talousennusteessaan Suomen kasvun hyytyvän ensi vuonna noin yhteen prosenttiin.

Hallitusohjelma on rakennettu niin, että ilman työllisyysasteen nostoa hallitus voi joutua leikkausten tielle. Julkisen talouden on nimittäin sovittu olevan tasapainossa vuonna 2023.

– Veikkaukseni on, että nykyisten talouslukujen valossa on erittäin todennäköistä, että joudutaan tekemään leikkauksia tällä vaalikaudella aika reippaasti, Hoskonen arvioi.