Viimeinen Nürnbergin oikeudenkäyntien syyttäjä on kuollut 103-vuotiaana
Toisen maailmansodan jälkeen käytyjen Nürnbergin oikeudenkäyntien viimeinen elossa ollut syyttäjä on kuollut. Yhdysvaltalainen Benjamin Ferencz oli kuollessaan 103-vuotias. Ferenczin kuolemasta kertoi uutistoimisto AFP:lle hänen poikansa lauantaina.
Ferencz kerrotaan kuolleen perjantai-iltana nukkuessaan Floridan Boynton Beachissa sijaitsevassa palvelukodissa.
Yhdysvaltalaissyyttäjä oli vasta 27-vuotias, vailla kokemusta oikeudenkäynneistä, kun hän toimi yhtenä pääsyyttäjistä Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Niissä oli syytteessä natsijohtajia. Saksassa vuonna 1945 aloitetut sotarikosoikeudenkäynnit loivat perustan maailmanlaajuiselle rikosoikeusjärjestelmälle, jossa käsitellään ihmiskunnan pahimpia julmuuksia.
Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana Ferenczin tehtävänä oli nostaa syytteeseen liikkuvien tuhoamisyksiköiden (Einsatzgruppen) johtajat. Nämä yksiköt olivat vastuussa yli miljoonan ihmisen kuolemasta. Ferencz auttoi saamaan tuomiot 22 natsille, joista neljä teloitettiin.
Ferencz päätyi omistamaan elämänsä kansainvälisen oikeuden puolustamiselle. Hän muun muassa ajoi ison osan elämästään kansainvälisen tuomioistuimen perustamista, mikä toteutui vihdoin vuonna 2002, kun Haagissa toimiva ICC aloitti toimintansa.
– Benin horjumaton pyrkimys rauhanomaisempaan ja oikeudenmukaisempaan maailmaan kesti lähes kahdeksan vuosikymmentä ja muokkasi ikuisesti tapaamme reagoida ihmiskunnan pahimpiin rikoksiin, sanoi holokaustin muistoksi perustetun United States Holocaust Memorial Museumin johtaja Sara Bloomfield.
Ferencz syntyi Itä-Euroopassa vuonna 1920, vähän ennen kuin hänen juutalainen perheensä muutti Yhdysvaltoihin.
Hän valmistui Harvard Law Schoolista vuonna 1943 ja palveli Yhdysvaltain asevoimissa toisen maailmansodan aikana. Tuolloin hän toimi muun muassa sotarikosten osastolla, minkä vuoksi hän matkusti vastavapautetuille keskitysleireille keräämään todisteita niissä tehdyistä julmuuksista.
Jos Benjamin Ferencz olisi antanut viimeisen lausuntonsa, olisi se hänen poikansa mielestä varmasti ollut ”oikeutta, ei sotaa”.