Valtiovalta jää sivuun kauppakeskusrakentamisen paimentamisesta
Suurten kauppakeskusten rakentaminen vapautuu merkittävästi uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä.
Uuden lain myötä vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjausta kevennetään esimerkiksi nostamalla niiden kokoraja nykyisestä 2 000 kerrosneliömetristä 4 000 neliömetriin.
Samalla luovutaan myös kaupan laadun luokituksesta. Eduskunta saa lakiuudistuksen käsiteltäväkseen marraskuun lopulla.
– Eli käytännössä sillä ei ole väliä, mitä siellä kaupassa myydään, kun sijaintipaikkaa pohdiskellaan kaavoituksen yhteydessä, selvittää maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.).
Tiilikainen muistutti toimittajatapaamisessa Helsingissä, että rakentamispäätökset tehdään sääntelyn keventämisestä huolimatta aina liiketaloudellisin perustein.
– Eli jos johonkin joku kaupan yksikkö alkaa nousta, se edellyttää, että investoija uskoo, että siihen kannattaa puoti panna pystyyn.
Tiilikaisen mukaan jatkossakin on tarpeen sijoittaa kaavoituksessa suuryksiköt myös niin, että ne ovat saavutettavissa.
– No, se kuulostaa aika maalaisjärkiseltä, ettei kaavoiteta sellaisiin paikkoihin, joihin ei kukaan pääse, vaaan kaavoitetaan mieluummin semmoisiin paikkoihin, joihin myös asiakkaat pääsevät.
Viime vuosikymmeneltä monen muistissa on kauppakeskuskeisari Toivo Sukarin ja silloisen asuntoministerin Jan Vapaavuoren (kok.) kitkerä yhteenotto Sukarin Vihtiin kaavaileman kauppakeskuksen rakentamisesta.
Vapaavuori torjui hankkeen ministeriönsä valtuuksin lähipalvelujen puolustamiseksi ja ympäristösyistä. Lain muuttua tällainen ei ole enää mahdollista, vaan rakentaminen on Tiilikaisen mukaan kokonaan paikallisten päätöksentekijöiden ja kaavoittajien vallassa.
Kilpavarustelun yltymiseen holtittomaksi ministeri ei kuitenkaan usko.
– Onko jollain niin paljon ylimääräistä fyffendaalia sukassa, että lähtee huvikseen rakentelemaan kauppakeskuksia?
Ministerin mukaan nyt lähdetään siitä, että kaavoittajilla on järki päässä ja vastaan tulevat käytännön tarpeet pystytään ottamaan paremmin huomioon.
– Eli ei ole niin yksityiskohtaista sääntelyä, vaan luotetaan siihen että ne paikalliset tarpeet ja järkevät ratkaisut löytyvät ilman yksityiskohtaista ohjausta, hän perustelee.
Tiilikaisen mukaan olennaista maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa on se, että yleiskaavan käyttöä rakennusluvan perusteena lisätään.
Kaupunkien täydennysrakentamista helpottaa ministerin mukaan merkittävästi se, että asemakaavamuutoksen laatiminen mahdollistetaan myös vaiheittain.
– Eli tarkoitus on, että jos vaikkapa jotain korjausikään tullutta lähiötä ryhdytään peruskorjaamaan ja siinä samassa yhteydessä tulee mieleen, että voisihan tähän rakentaa vaikka lisää kerroksia tai muutaman talon lisää, niin tämä olisi suhteellisen kevyen kaavamenettelyn takana.
Samalla maisematyölupa poistetaan yleiskaavojen maa- ja metsätalousvaltaisilta alueilta päällekkäisen sääntelyn poistamiseksi.
Maisematyölupa tarvitaan ennen kuin ryhdytään maisemaa muuttavaan toimenpiteeseen kuten kaivamiseen, louhimiseen, puiden kaatoon asemakaava-alueella sekä alueilla, joilla kaavoitus on vireillä.
Tiilikaisen mukaan metsälaki ohjaa sitä, mitä metsässä saa tehdä, mtta yleiskaavan maisematyölupavaade on ulottunut myös maa- ja metsätalousvaltaisille alueille.
– Ja nyt se maisematyölupa siis poistuisi yleiskaavojen niiltä osin, kun kyseessä on maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, hän selvittää.
