Väitös: Arjessa eletty usko synnyttää uutta uskontulkintaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä

Meri-Anna Hintsalan väitöskirjassa paneudutaan verkkokeskusteluissa esiin nouseviin kipupisteisiin
Lestadiolaisuus

Arjessa eletty usko synnyttää uutta uskontulkintaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, tuore väitöstutkimus osoittaa.

Lauantaina Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan teologian maisteri Meri-Anna Hintsala on selvittänyt , miten vanhoillislestadiolainen usko ruumiillistuu verkkokeskusteluissa.

Hän on tarkastellut uskon ruumiillisuutta ehkäisykäsityksestä ja homoseksuaalisuudesta käydyn keskustelun pohjalta kirjoittajien omaelämäkerrallisten kirjoitusten valossa.

Vanhoillislestadiolainen ehkäisykäsitys on ollut voimakkaasti esillä suomalaisessa julkisessa keskustelussa 2000-luvun alussa naisten ja lasten oikeuksiin liittyvien aiheiden yhteydessä.

– Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen suurin ja kansainvälisesti levinnein herätysliike. Liikkeen keskeinen teologinen opetus Jumalasta luojana ruumiillistuu kannattajien elämässä ehkäisystä kieltäytymisenä, ja perheet voivat sen myötä kasvaa suuriksi, Hintsala taustoittaa.

Tutkimuksen perusteella arjen uskonnolliset valinnat vanhoillislestadiolaisuudessa ovat melko joustavia ja ihmisen elämäntilanteesta nousevia. Kun elettyä uskontoa tarkastellaan ohitse virallisen opillisen kirjoituksen, on sen kuva monimuotoinen.

– Ruumiillisia ratkaisuja perustellaan teologisilla argumenteilla silloin, kun olemassa olevaan opetukseen ehkäisemättömydestä tai homoseksuaalisuudesta sitoudutaan, mutta myös silloin, kun sitä haastetaan, väittelijä tiivistää.

– Yhtäältä kehon viestejä kuunnellaan ja esimerkiksi jaksamista halutaan vaalia perinteisen ehkäisykäsityksen kustannuksella. Toisaalta uskoa eletään arjessa ruumiillisuuden ja jaksamisen kustannuksella.

Hintsalan mukaan erityisesti naisen ruumis on vanhoillislestadiolaisuudessa säännelty ja sille on oma roolinsa tässä uskossa.

Liikkeen opetukselle pohjautuva uskontulkinta ja ruumiillisuus ovat kehämäisessä vuorovaikutuksessa keskenään: ruumis joustaa erilaisten ratkaisujen välillä vastustaen opetusta, toisaalta mukautuen siihen.

– Tämä synnyttää uutta uskontulkintaa, Hintsala toteaa.

– Esimerkiksi kokemus terveydestä, sairaudesta tai psyykkisestä hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista rakentuvat paitsi ruumiissa, myös suhteessa uskontulkintaan ja sosiaaliseen ympäristöön.

Tutkimus avaa uusia näkökulmia vallalla olevaan teoreettiseen keskusteluun eletystä uskonnosta.

Väittelijän mielestä eletyn uskonnon tutkimuksessa tulisikin puhua vanhoillislestadiolaisuuden kohdalla pikemminkin eletystä uskosta.

– Eletyn uskon käsite antaisi tutkimuksessa myös laajemmin välineitä tarkastella muuttuvaa uskonnollista ruumiillisuutta sidoksissa viralliseen instituutioon ja eletyn elämän teologiseen perustaan.

Lauantaina tarkastettavan väitöskirjan otsikkona on ”Taivasta varten luotu: usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa” .

Sen aineisto on kerätty suomalaisilta aktiivisilta verkkokeskustelualueilta vuonna 2011.