Tutkimusprofessori kumoaa yleisen käsityksen: Talousmetsän ilmastomyytti ei pidä paikkaansa
Yleisesti on totuttu ajattelemaan, että kasvava talousmetsä sitoo hiiltä paremmin kuin tiukasti suojeltu metsä.
Kasvava puu sitoo hiiltä, ja kun se korjataan, tilalle istutettu metsä sitoo uutta hiiltä. Elinkaarensa lopulla oleva suojeltu metsä alkaa päästää hiiltä.
Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää huomauttaa, että tämä käsitys ei pidä paikkaansa.
– Vanhenevan metsän hiilivarasto on keskimäärin suurempi kuin talouskäytössä olevan metsän. Esimerkiksi avohakkuun jälkeen maaston hiilivarasto purkautuu.
– Kun lasketaan kiertoajan yli, luonnontilaisessa metsässä tai suojelualueella tilanne on talousmetsää parempi, tutkimusprofessori toteaa Suomenmaalle.
Perustetuista luonnonsuojelualueista on laskettu käyneen keskimäärin niin, että hiilivarasto on kasvanut eikä pienentynyt.
Hiilinielun kasvattamisessa ja monimuotoisuuden vahvistamisessa on yhtymäpintaa eli synergiaa.
– Kuten lahopuun lisääminen. Se lisää metsien hiilivarastoja samoin kuin maassa olevaa varastoa.
Ennallistamistoimilla voidaan saavuttaa monenlaisia hiilensidontatavoitteita. Samanaikaisesti on huomattava Mäkipään mukaan myös päästölähteinä toimivien soiden turvekerrosten hajoaminen.
– Ojien tukkiminen ja ennallistamistoimet lopettavat ja hidastavat hajoamista ja vähentävät hiilidioksidipäästöjä. Tämä vähennys on suurempi kuin päästöjen kasvu.
– Synergioita on enemmän kuin konflikteja (hiilensidonnassa ja monimuotoisuuden vahvistamisessa).
Säästöpuuryhmilläkin on Mäkipään mukaan tärkeä merkitys metsätalousalueilla. Pienetkin luonnontilaiset monimuotoisuuden saarekkeet auttavat läheistä ekosysteemiään.