Tutkija: Ruoantuotannon alasajo Suomessa olisi vastuutonta – "Ruoasta ei pitäisi puhua samoilla termeillä kuin autoista tai kännyköistä"
Kuivuuden aiheuttama sadon menetys ja kotieläintiloilla rehun puute kiihdyttävät tilojen häviämistä, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja ajatuspaja e2:n tutkija Kaisa Karttunen arvioi.
Maatalous kamppailee jo muutenkin heikon kannattavuuden kanssa, joten kuivuus heikentää monien tilojen taloutta entisestään.
Luonnonvarakeskus on arvioinut, että kolmasosa suomalaisista tiloista lopettaa toimintansa vuoteen 2025 mennessä. Karttusen mukaan tilojen väheneminen heikentää ruoan omavaraisuutta. Sillä voi olla vaikutuksia myös ruokaturvaan.
– Vapautuneet pellot ovat usein siirtyneet aktiiviviljelijöiden käyttöön. Samoin maitotilojen koko on kasvanut. Jos viljelijät pystyvät saamaan suurempia satoja hehtaarilta, sekin kompensoi pois jäävien hehtaarien määrä.
Korvautuminen ei voi kuitenkaan tutkijan mukaan jatkua rajattomasti.
– Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa peltotilkut ovat aika pieniä. Nytkin viljelijät ajelevat kymmeniä kilometrejä peltotilkkujensa välillä, mutta jossakin siinäkin tulee raja vastaan.
Karttusen mielestä Suomella on vastuu pitää huolta omasta ruoantuotannostaan.
– Meillä on viljelymaata, eikä ole ennakoitu että se tulisi ilmastonmuutoksen myötä tuotantokelvottomaksi. Meillä on runsaat makean veden varat ja hyvää koulutettua väkeä. Jos näillä lähtökohdilla ei pidetä huolta ruoantuotannosta, niin olemme vastuuttomia.
Tällä hetkellä maailmanmarkkinoilla on ruokaa ja ruoan raaka-aineita. Runsaus on kuitenkin uhattuna. Karttunen arvioi, että jo vuonna 2050 isolla osalla maailman tämän hetken merkittävistä tuotantoalueista sadot ovat heikentyneet.
USA:ssa monien tärkeiden viljelyalueiden ennakoidaan kuivuvan. Myös merkittävää vehnän tuottajamaata Australiaa uhkaa kuivuus, samoin Välimeren ympäristöä.
Tutkijan mukaan surullisinta on, että ilmastonmuutos iskee kovimmin maihin, joissa väestönkasvun ennustetaan olevan nopeinta ja ihmiset näkevät jo nyt nälkää.
– Monet näistä maista ovat myös niin köyhiä, ettei niillä ole varaa ostaa ruokaa, vaikka sitä olisi maailmanmarkkinoilla saatavilla.
Suomessa on tällä hetkellä aktiiviviljelyssä noin kaksi miljoonaa hehtaaria peltoa, Karttunen kertoo.
Suomeen tuotava ruoka ja ruoan sekä rehujen raaka-aineet vievät noin 600 000 hehtaaria peltoa muualta maailmasta.
– Se on pois jonkun muun pellosta. Varsinkin jos iso osa maailman viljelyalasta muuttuu viljelykelvottomaksi, on kysyttävä, kenen pelloilla viljelemme.
Karttusen mielestä ei ole oikein puhua ruoasta hyödykkeenä muiden joukossa, kuten kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa pyritään tekemään.
– Ruoasta ei pitäisi puhua samoilla termeillä kuin huonekaluista, autoista tai kännyköistä. Ruoka ja vesi ovat elämän perusedellytyksiä. Silloin ei pitäisi ajatella pelkästään, että mistä halvimmalla saa.
Sen sijaan Karttunen kysyisi, mistä saa kestävimmin.
– Kun tuotetaan itse, voidaan vaikuttaa siihen, millaiset ovat tuotantomenetelmät ja ympäristövaikutukset.