Tutkija: Eettiset kysymykset voi yhä sivuuttaa julkisissa hankinnoissa
Uudistettu hankintalaki ei velvoita valtiota tai kuntia ottamaan yritysvastuuta huomioon hankinnoissaan.
– Harva asia käytännössä muuttuu. Sosiaalisen vastuun huomioiminen vaikkapa kuntien tekemissä tarjouspyynnöissä ei ole edelleenkään pakollista, sanoo oikeustieteen väitöskirjatutkija Lia Heasman Helsingin yliopistosta.
Hankintalaki sääntelee sitä, miten valtion ja kuntien pitää kilpailuttaa hankintansa, kuten erilaiset palvelut ja tuotteet.
Hallitus esitti kesäkuussa muutoksia hankintalakiin, joka menee eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Sen on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian hyväksymisen jälkeen.
Heasmanin mukaan eettiset kysymykset olisi voitu nostaa hankintalaissa esiin nykyistä selkeämmin.
Hänen mielestään laissa olisi mahdollista viitata esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksia ja liiketoimintaa koskeviin periaatteisiin tai kansainvälisiin sopimuksiin.
– Ei olisi kohtuutonta, että laki vaatisi suomalaisia yrityksiä edes pohtimaan esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumista omassa tuotannossaan.
Velvoittavan lain vaikutukset voisivat Heasmanin mukaan ulottua laajalle.
– Se saattaisi ohjata yrityksiä huomioimaan sosiaalisen vastuun periaatteet myös muissa yhteyksissä kuin julkisissa hankinnoissa.
Hankintalaissa lähtökohta on, että kunta tai valtio saa itse päättää, millaisen merkityksen se antaa eettisille kysymyksille, esimerkiksi tarjouskilpailuun osallistuvien yritysten työoloille, kertoo vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola työ- ja elinkeinoministeriöstä.
– Hankkija voi itse päättää tällaisten asioiden painoarvon kilpailutuksessa.
Lakiin ei haluttu kirjata tarkkoja velvoitteita, sillä kaikkiin hankintoihin päteviä vaatimuksia on vaikea muotoilla, Ukkola sanoo.
– Tiukka sosiaalisten tai ympäristövaikutusten arviointi lain tasolla saattaa syrjiä joitakin toimijoita tai rajata osan heistä tarjouskilpailun ulkopuolelle.
Se, miten eettiset seikat otetaan kilpailutuksessa huomioon, on jätetty tarkoituksella hankkijan harkinnan varaan, Ukkola sanoo.
Heasmanin mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva sääntely ei ole tehokas tapa edistää ihmisoikeuksien toteutumista yritystoiminnassa.
– Tällä hetkellä yrityksiä rajoittaa lähinnä pelko siitä, että brändiarvo tai liikevoitto laskee, jos niiden jakeluketjuista paljastuu väärinkäytöksiä tai ihmisoikeusloukkauksia.
Tutkijan mielestä länsimaisilla demokratioilla on mahdollisuus kansallisella lainsäädännöllään ohjata kaupankäynnin sääntöjä suuntaan, jossa yrityksiä kehotetaan ottamaan eettiset kysymykset huomioon yhä paremmin.
– Hankintalailla olisi voitu tehdä juuri näin, mutta yrityksiltä ei tässä vaiheessa uskallettu vaatia enempää.