Suuret tuloerot aiheuttavat helposti kitkaa ystävyyssuhteisiin – "Suomessa ei ole samanlaista jakamisen kulttuuria kuin monissa muissa Euroopan maissa"

Elämä

Ystäviä löydetään usein opiskelun ja töiden kautta, ja samoissa yhteiskuntaluokissa elävien ystävysten tuloerot eivät useinkaan ole kovin suuria. Poikkeuksiakin löytyy: lapsuudenystävät ovat voineet valita erilaiset polut ja päätyä hyvinkin erilaisiin tuloluokkiin. Myös erilaiset elämänvaiheet, kuten työttömäksi jääminen tai opiskelu, voivat laskea tuloja tilapäisesti.

Ystäviä nähdään vapaa-ajalla, joten suurilla tuloeroilla voi olla hyvinkin suuri merkitys, kertoo sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

–  Ystävän pienet tulot voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, voidaanko mennä kahville, syömään, ostoksille tai matkustaa jonnekin. 2000-luvulla vapaa-ajasta on tullut kulutuskeskeisempää, joten tuloeroihin liittyvät haasteet ovat voineet kasvaa ja tulla näkyvämmiksi. Aiemmin raha ei näytellyt vapaa-ajassamme samanlaista roolia.

Wilskan mukaan ei ole lainkaan tavatonta, että hyvin erilaiset elämänpiirit ja mahdollisuudet tehdä asioita alkavat hitaasti vieraannuttaa ystäviä toisistaan. Suuret tuloerot voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa välirikkoihin. 

Varakkaampi osapuoli voi loukkaantua, kun ystävä ei osallistu esimerkiksi tärkeisiin juhliin – vaikka todellinen syy olisi se, ettei ystävällä ole varaa osallistua. Pienituloisempi taas voi hermostua siitä, jos varakkaampi ystävä ei osaa ottaa hänen tilannettaan huomioon.

Wilskan mukaan vähemmän tienaava osapuoli kokee helposti häpeän ja ulkopuolelle jäämisen tunteita. Moni jää rahaa vaativista tilanteista mieluummin pois kuin kertoo rahattomuudestaan suoraan.

–  Suomessa ei ole samanlaista jakamisen kulttuuria kuin esimerkiksi monissa muissa Euroopan maissa, ja täällä koetaan vaikeaksi molemmat roolit: sekä tarjoaminen että vastaanottaminen. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa on luonnollista, että varakkaampi maksaa, jos toisella ei ole rahaa.

Wilskan mukaan se, miten rahattomuus koetaan, on myös persoonakysymys. Jotkut voivat kertoa tiukasta taloustilanteestaan huolettomasti, kun taas toiset ovat herkempiä ja vertailuhakuisempia. Myös heikko itsetunto voi vahvistaa häpeän tunnetta.

Mitä läheisemmästä ystävästä on kyse, sitä todennäköisempää on, että omasta taloudellista tilanteesta kerrotaan avoimesti ja rehellisesti. Etäisemmässä ystävyyssuhteessa rahaa vaativia tilanteita on matalampi kynnys väistellä, sanoo kotitaloustieteen professori Minna Autio Helsingin yliopistosta.

Aution mukaan yleisessä puhumisen kulttuurissa on tapahtunut suuri harppaus 20 vuodessa.

–  Toisaalta edelleen on paljon myös niitä, jotka eivät kerro taloudellisista vaikeuksistaan vaan pitävät yllä samaa elämäntyyliä, joka sitten johtaa velkaantumiseen, Autio huomauttaa.

Autio uskoo, että pienituloisuudesta ja sen vaikutuksista puhuminen on helpompaa nuoremmille ikäluokille: parikymppisille on täysin normaalia, että raha-, työ- ja opiskelutilanteet vaihtelevat. Iän karttuessa ja sosiaalisen aseman noustessa syntyy odotuksia siitä, että rahaa niin sanotusti pitäisi jo olla paremmin käytössä.

Myös eläkeläiset ovat eri asemassa työikäisiin verrattuna. Tulot laskevat eläköitymisen myötä, mikä säteilee myös siihen, mitä on varaa tehdä ystävien kesken.