Timo Soini luottaa yhä kolmen soinnun voimaan – entinen populistijohtaja ennakoi populismista yhä sitkeämpää

Entisen populistijohtajan Timo Soinin suosikkiyhtye Status Quo muistetaan simppelistä, mutta tunnistettavasta kolmen soinnun boogiestaan.

Samaan kolmen soinnun ränttätänttään on luottanut omassa populismissaan myös Soini itse – eikä hän ole alalla suinkaan ainoa.

– Rosvot kiinni, rajat kiinni ja turpa kiinni, Soini summasi Yhdysvaltojen presidentiksi nousseen Donald Trumpin menestyksen eväät tuoreen nettikirjansa Populismi (KAKS) julkistamistilaisuudessa.

Soinin mukaan amerikkalaiseen ajattelutapaan kuuluu tietty eliitinvastaisuus: rosvot halutaan kiinni.

– Kaikki Frank Capran elokuvat, kaikki amerikkalaiset tv-sarjat ruokkivat sitä narratiivia, että siellä on joku korruptoitunut eliitti vallanpitäjiä, joka pitää haastaa, Soini huomautti.

Soinin mukaan ihmiset kyllä tiesivät, että Trumpilla on oma, hieman kyseenalainenkin menneisyytensä.

– Mutta ne ajattelivat, että se on sentään rehellinen rosvo.

Toinen Trumpin kolmesta soinnusta oli Soinin mukaan ”rajat kiinni”, eli Meksikon muuri. Kolmas oli ”turpa kiinni”, joka oli suunnattu amerikkalaiselle medialle: sille joka länkyttää ja tietää aina paremmin.

Soinin mukaan yleisesti ajatellaan, että populismi tokenee ja nuupahtaa, kun se päästetään valtaan.

­– Näin on käynyt usein, mutta ei aina. Minun veikkaukseni on, että jatkossa tulee käymään harvemmin niin, että nuupahtaa, hän arvioi.

Kirjassaan Soini nostaa kovaa maata alleen valtapuolueena löytäneestä populismista kuitenkin vain yhden esimerkin: vanhoilliskatolisen Laki ja oikeus -puolueen menestyksen Puolassa.

Soinin mielestä vallassa pysyttelemiseksi populistipoliitikkojen kannattaa katsoa Puolaa. Kirjassaan hän huomauttaa, että Puolan populismin opetukset ovat selvät: pitää olla selkeä ohjelma, joka kerää kannatusta ja vastustusta. Kansallisten erityispiirteiden pitää näkyä kaikilla politiikan lohkoilla.

Soini nosti sanomaansa fläppitaululla havainnollistaen vaalien yhteydessä ja sen jälkeenkin käydyn ruokakeskustelun aiheeksi, joka hyödyttää vain perussuomalaisia ja vihreitä. Muiden puolueiden ei kannattaisi hänen mielestään osallistua moiseen vättelyyn ollenkaan.

Soinin mukaan asia polarisoituu niin, että toisessa päässä on populisti, joka haluaa syödä makkaran, grillata ja ajaa bensiinillä hirvimetsälle. Toisessa päässä on taas vihreä ”puppulisti”, joka kertoo, mitä koululaisten pitää syödä tai mitä yleensä syödään.

Kaikki yritykset asettua väliin ovat Soinin mielestä tuomittuja epäonnistumaan.

– Jos kepulainen sanoo, että ”hyvä kotimainen ruoka,” kaikki sataa populismin laariin.

Soinin mukaan muille puolueille ainoa toimiva lääke ongelmaan, on ottaa koko aihe pois pelikentältä ja jättää sikseen.

Siihen, miten populismin tai populistin voi ylipäätään voittaa, Soinilla oli simppeli vastaus.

– Ole parempi. Muuten häviät.

Soini myöntää, että populismi voi olla vaarallistakin. Näin käy, jos populisti ryhtyy demagogiksi, joka käyttää kansalaisia ja heidän oikeutettuja huoliaan väärin hyväksi ja ajaa poliitikkaa, jossa kansalaiset ovat pelinappuloita.

Kirjassaan Soini sivuuttaa häntä perussuomalaisten johdossa seuranneen Jussi Halla-ahon lähes kokonaan.

– Minä tein sen tarkoituksella, katson olevani jonkun verran jäävi arvioimaan häntä, Soini selvitti.

Soini sanoi, ettei tällä hetkellä kuulu sen enempää Halla-ahon kannattajiin kuin vastustajiinkaan.

– Minä en rupea tekemään vanhojen puolueiden hommia enkä tiedotusvälineiden hommia, enkä avusta siinä, mitä heidän mahdollisesti Jussille pitäisi tehdä.

Soinin mukaan perussuomalaiset on hieman erilainen puolue kuin hänen aikanaan ja menee eri suuntaan.

– Mutta perustin niin hyvän puolueen (Raimo) Vistbackan ja (Urpo) Leppäsen kanssa, että kyllä sitä Halla-ahokin pystyy johtamaan.

Perussuomalaisten aivoiksi Soini nosti kuitenkin puolueen viestintägurun Matias Turkkilan, joka on Soinin mielestä ylivoimainen tehtävässään.

Soini sanoi seitsemän kuukauden julkisuudesta poissaolon tehneen hyvää. Kuusi kiloa painostakin on jäänyt matkan varrelle.

Politiikkaan hän ei aio enää palata, vaikka presidenttiehdokkuudella kirjansa julkistamistilaisuudessa hieman vitsailikin.

Kirjallisia muistelmia on kuitenkin vielä luvassa. Viimeisimmän muistelmateoksen, vuonna 2014 ilmestyneen Peruspomon jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista.

– Paljon on kerrattavaa, Soini myönsi.