Tiedustelulaista ehdotuksia keskiviikkona – tämä tiedetään jo nyt
Miten vaalia Suomen turvallisuutta mutta samalla varmistaa yksilönsuojan toteutuminen?
Tekeillä oleva lainsäädäntö antaisi mahdollisuuden muun muassa verkkotiedusteluun, johon viranomaisilla ei nyt ole valtuuksia.
Keskiviikkona selviää, millaisia linjauksia lakiin liittyen ehdotetaan. Ohessa muutamia keskeisiä kysymyksiä.
Voisiko tiedustelu kohdistua laajoihin ihmisjoukkoihin?
Yleinen ja kaikenkattava tietoliikenteen seuranta ei olisi mahdollista kansainvälisten sopimusten ja perusoikeuksien näkökulmasta, arvioi asiantuntijaryhmä jo viime syksynä.
Tiedustelupyyntö pitäisi pystyä rajaamaan ja kohdentamaan.
Yleisenä edellytyksenä ja olettamuksena olisi, että tiedustelun avulla voidaan saada tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, kuten terroriteon, kouluampumisen tai joukkotuhon suunnittelusta tai esimerkiksi suomalaiseen kriisinhallintaoperaatioon kohdistuvasta uhasta.
Tiedustelu ei poliisin näkemyksen mukaan tarkoittaisi niin sanottua massavalvontaa, sillä haku tehtäisiin tiettyjen kriteerien perusteella.
Poliisin mukaan huomiota on kiinnitetty paljon muun muassa tämän näkökohdan valvontaan sekä tietojen säilyttämiseen ja tietoturvallisuuteen.
Ketkä suorittaisivat tiedustelua verkossa?
Lupaa tietoliikennetiedusteluun voisivat hakea Puolustusvoimat tai sisäministeriön alainen suojelupoliisi – muu poliisiorganisaatio sen sijaan ei.
Sekä siviili- että sotilastiedustelun teknisestä toteutuksesta vastaisi Puolustusvoimat.
Puolustusvoimien alainen laitos hankkisi tilaajan pyytämän datan tietoverkoista ja luovuttaisi sen supolle tai Puolustusvoimissa sen pyytäneelle taholle.
Supo tai Puolustusvoimat puolestaan kävisivät tietomassan läpi omilla menetelmillään.
Millaista tietoa viranomaiset saisivat käyttöönsä?
Tietoverkoista saatava data on erilaisia merkkijonoja, kuten viestiliikennettä. Se voi olla myös esimerkiksi palvelunestohyökkäyksiä tai kohdennettuja haittaohjelmia.
Tietoa etsittäisiin tiettyjen hakukriteerien tai -parametrien avulla. Jos tällä haulla saataisiin jotakin ylimääräistä tietoa, se pitäisi poistaa.
Verkkotiedustelun kohdalla suojelupoliisi puhuu ”tuntemattoman uhan tunnistamisesta”.
Viranomaisilla saattaisi esimerkiksi olla tieto siitä, että Suomessa oleva tuntematon taho pitää yhteyttä ulkomailla oleviin toimijoihin, jotka voivat aiheuttaa uhan Suomeen.
Kun epäilty olisi tiedossa, suojelupoliisi voisi siirtyä normaaleihin tiedonhankintakeinoihin.
Poliisin mukaan verkkotiedustelu ei olisi varsinainen rikostorjunnan väline, joten sitä ei voitaisi käyttää esimerkiksi törkeiden huumerikosten kohdalla.
Kuka myöntäisi luvan tiedusteluun ja kuka toimintaa valvoisi?
Tällä tietoa vähäinenkin tietoliikennetiedustelu edellyttäisi tuomioistuimen lupaa.
Tuomioistuin harkitsisi, voidaanko lupa myöntää. Lupa annettaisiin määräajaksi.
Tiedustelun valvontaa varten aiotaan perustaa tietosuojavaltuutetun toimistoon erillinen tiedusteluvaltuutettu.
Valvontaan osallistuisivat tällä tietoa myös kansanedustajat niin sanotussa parlamentaarisessa kokoonpanossa sekä ylimmät lainvalvontaviranomaiset sekä ministeriöt.
Lähteet: Poliisijohtaja Tomi Vuori Poliisihallituksesta sekä asiantuntijatyöryhmän raportti ”Luottamuksellisen viestin salaisuus, perustuslakisääntelyn tarkistaminen” (Oikeusministeriö 41/2016).