Tiedätkö milloin ja miksi Suomessa oli aivan oma kalenteri?
Kalenterilaskenta on tarkkaa puuhaa. Vuosisatojen ajan on käytetty monenlaisia kalentereja, eikä karkauspäiväkään ole auttanut pitämään kalentereja aivan tarkkoina. Jopa karkaussekunti on kehitetty tasaamaan ajanlaskun epätarkkuuksia.
Eri puolilla maailmaa eletään kulttuurisista syistä eri vuosia. Poliittisista syistä Ranskassa ja Neuvostoliitossa kokeiltiin omia vallankumouskalentereja.
Juliaaninen kalenteri oli pätevä kalenteri toista tuhatta vuotta, kunnes sen keskiajalla huomattiin kulkevan epätahtiin luonnollisten vuodenaikojen kanssa. 1500-luvulla ongelmia korjaamaan luotiin gregoriaaninen kalenteri, jota käytämme tänä päivänä.
Suomessa tai oikeammin Ruotsin valtakunnassa oli 1700-luvulla käytössä aivan oma kalenteri, joka tunnetaan ruotsalaisena kalenterina. Nykyinen Suomen alue oli tuolloin suurimmalta osin Ruotsin itäinen maakunta, joten Suomenkin alueella käytettiin tuota kalenteria.
Juliaanisen kalenterin epätahtisuusongelmat olivat tiedossa, ja Ruotsi päätti siirtyä käyttämään gregoriaanista kalenteria 1600-luvun lopulla. Uuteen ajanlaskuun ei tosin haluttu vaihtaa suoraan vaan siirtymäajan kautta.
Siirtymäajaksi vuosille 1700–1740 luotiin aivan oma kalenteri, ruotsalainen kalenteri. Päätös tehtiin Kaarle XII:n ollessa kuningas.
Gregoriaaniseen kalenteriin katsottiin siirryttävän kätevästi jättämällä mainitulta 40 vuoden ajanjaksolta karkauspäivät, 11 kappaletta, väliin.
Yhteistoiminnassa muiden maiden kanssa ajanlasku oli ongelmallinen, mutta siitäkin olisi selvitty ihan vain tiedostamalla eri kalenterien olemassaolo. Näin elettiin onnistuneesti myös vuosina 1809–1917 kun Suomi oli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta. Venäjä käytti juliaanista ja Suomi gregoriaanista kalenteria, joten virallisissa yhteyksissä käytettiin kahta ajanlaskua rinnakkain.
Ruotsin kalenteri poikkeaisi siis koko muusta maailmasta, ja poikkeama muuttuisi päivän verran joka neljäs vuosi.
Suuri Pohjan sota syttyi vuonna 1700. Sota oli Ruotsille aluksi voitokas, mutta ennen pitkää Ruotsin viholliset pääsivät niskan päälle sodassa, joka kesti vuoteen 1721 saakka.
Kenties sodasta johtuneet hallinnon sekavat olot johtivat siihen, että kalenteripäätöksestä huolimatta Ruotsissa vietettiin karkauspäiviä vuosina 1704 ja 1708.
Ruotsalainen kalenteri oli lopulta pakko todeta epäonnistuneeksi. Kaarle XII määräsi helmikuulle 1712 ylimääräisen karkauspäivän, jonka myötä Ruotsi palasi juliaaniseen kalenteriin. Tuolloin helmikuussa oli poikkeuksellisesti 30 päivää.
Gregoriaaninen kalenteri otettiin Ruotsissa käyttöön vuonna 1753 Aadolf Fredrikin ollessa Ruotsin kuningas. Silloin helmikuusta jätettiin pois 11 päivää, ja helmikuun 17. jälkeen seurasi maaliskuun ensimmäinen päivä.
Kalenterivaihdoksesta on satoja vuosia, mutta se hämää edelleen kulttuurissamme. Suomenmaa kertoi artikkelissaan 27. heinäkuuta, kuinka edelleen elävä sanonta Jaakosta ja kylmästä kivestä pohjautuu juliaaniseen ajanlaskuun. Edelleenkin vedet alkavat viilentyä juliaanisen Jaakonpäivän aikoihin. Jaakon nimipäivä on 25. heinäkuuta, joka päivämäärä on juliaanisessa kalenterissa vasta tänään, gregoriaanisen kalenterin elokuun viidentenä.