Tanskansalmen eeppisestä meritaistelusta 80 vuotta – aikansa suurimman sotalaivan upotus jäi Pyrrhoksen voitoksi
Tasan 80 vuotta sitten Pohjois-Atlantilla Islannin ja Grönlannin välisellä merialueella jylisivät jättimäisten sotalaivojen tykit.
Tanskansalmen taisteluna tunnetussa yhteenotossa saksalainen taistelulaiva Bismarck onnistui tuhoamaan brittilaivaston ylpeyden, taisteluristeilijä HMS Hoodin taidokkaalla ja onnekkaalla kranaattiosumalla. Vain kolme merisotilasta yli 1400 hengen miehistöstä pelastui.
Tapahtumat saivat alkunsa huhtikuussa 1941, kun Saksan Kriegsmarine päätti lähettää uusimman taistelulaivansa Bismarckin ja raskaan risteilijän Prinz Eugenin operaatio Rheinübungiksi nimettyyn laivastomanööveriin pohjoiselle Atlantille. Tuhovoimaisten alusten tehtävänä oli iskeä Pohjois-Amerikan ja Britannian välistä saattueliikennettä kohtaan.
Ruotsalainen risteilijä Gotland havaitsi kuitenkin miehitetyn Puolan Gotenhafenista (Gdynia) lähteneet alukset Itämerellä 20. toukokuuta, ja havainnosta ilmoitettiin briteille. Myöhemmin brittien tiedustelukone havaitsi alukset Norjan edustalla, ja alusten mahdollisista aikeista päästiin jyvälle.
Kuninkaallinen laivasto komensi pohjoisella Atlantilla päivystäneet risteilijät Suffolkin ja Norfolkin haravoimaan Tanskansalmea. Skotlannin Scapa Flow’sta Bismarckin jahtiin lähti vara-amiraali Lancelot Hollandin johtama järeä osasto, kärkenään maailman suurin sota-alus Hood ja tuliterä taistelulaiva Prince of Wales.
Suffolk sai havainnon saksalaisosastosta 23. toukokuuta. Myös saksalaisaluksilla huomattiin jotain huolestuttavaa 13 kilometrin etäisyydellä. Usvan hetkellisesti hälvettyä varjostaja ehdittiin tunnistaa County-luokan brittiristeilijäksi.
Suffolk oli varustettu modernilla tutkalla, jolla se pystyi seuraamaan Bismarckia melko kaukaa sumun suojissa, joskaan ei taistelulaivan tykkien ulottumattomissa. Saksalaisaluksilla nähtiin kuitenkin varjostajan olevan perässä ja ymmärrettiin operaation paljastuneen. Bismarck pääsi ampumaan viisi yhteislaukausta Norfolkia kohti, mutta brittiristeilijä välttyi osumilta.
Suffolkilta saaduin sijaintitiedoin Hollandin johtama osasto pääsi suuntaamaan oikealle kurssille. Toukokuun 24. päivän aamuna kello 5:35 Prince of Wales sai saksalaisalukset näkyviin 27 kilometrin etäisyydellä.
Saksalaiset havaitsivat brittialusten mastot ja savut kymmenen minuuttia myöhemmin. Aluksia luultiin ensin risteilijöiksi, mutta pian karu totuus valkeni: vastassa oli maailman suurin sota-alus ja järeä King George V -luokan taistelulaiva.
Hood avasi tulen 24 kilometrin etäisyydeltä kello 5:52 kohti osastossa edellä kulkenutta Prinz Eugenia, luullen alusta ensin Bismarckiksi. Virhe havaittiin pian, ja kohdetta vaihdettiin. Prince of Wales onnistui saamaan Bismarckiin kolme osumaa, vaikka yksi vielä osin keskeneräisen aluksen tykkitorneista jumittui teknisen vian vuoksi.
Bismarckin komentosillalla amiraali Günther Lütjens pohti ilmeisesti vielä vihollisen karistamista kannoilta taisteluun ryhtymisen sijaan. Nopealta Hoodilta karkuun pääsy olisi kuitenkin ollut vaikeaa, ellei mahdotonta.
Lopulta saksalaisamiraali antoi tulenavauskäskyn. Taistelun kestettyä vain kolme minuuttia Bismarck sai Hoodiin täysosuman. Järeä 380 millimetrin kranaatti läpäisi Hoodin vaarallisen ohuesti panssaroidun kannen ja räjäytti ammusvaraston. Hood katkesi kahtia ja upposi noin kolmessa minuutissa. Kolme miestä pelastettiin merestä pari tuntia myöhemmin brittihävittäjälle.
Saksalaisalukset saivat pahoja osumia myös Prince of Walesiin, joka vetäytyi savuverhon suojissa taistelusta. Myös Bismarck oli vaurioitunut ja joutui suuntaamaan telakalle Ranskaan.
Hoodin tuhosta syvästi järkyttyneet britit janosivat kostoa ja käynnistivät ennennäkemättömän jahdin Bismarckin upottamiseksi. Se tuottikin tulosta, kun lentotukialus Ark Royalilta nousseet Swordfish -torpedokoneet onnistuivat iltahämärissä 26. toukokuuta jumiuttamaan Bismarckin peräsimen. Saksalaisalus jäi kiertämään laajaa ympyrää tuhoon tuomittuna.
Aamulla 27. toukokuuta taistelulaivat King George V ja Rodney pääsivät tulietäisyydelle Bismarckista. Lähes taistelukyvytön saksalaisalus murjottiin järeällä tykistöllä romuksi.
Armonlaukauksen ampui torpedolla risteilijä Dorsetshire. Bismarckin 2200 miehistön jäsenestä pelastettiin merestä brittialuksiin 111 ja saksalaisiin aluksiin yhteensä viisi vielä myöhemmin.
Jo varsin iäkkään Hoodin suunnittelu ja rakentaminen oli aloitettu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Skagerrakin meritaistelussa vuonna 1916 oli nähty brittialusten kansipanssarien heikkous, mutta kokemuksia ei ehditty soveltaa Hoodin rakentamiseen. Toisen maailmansotaan mennessä panssariongelmalle ei tehty mitään, vaikka suunnitelmia asiasta oli.
Vara-amiraali Holland tiesi Hoodin heikkoon panssarointiin liittyvät riskit. Pitkältä etäisyydeltä jyrkässä kulmassa iskevä järeiden tykkien kaarituli oli iso ongelma: etäisyyttä olisi pitänyt taistelussa lyhentää nopeasti 15-20 kilometriin, jotta kranaatit iskisivät vähemmän vaarallisessa kulmassa ja saksalaisten etäisyysmittarit menettäisivät ylivoimansa.
Taistelu alkoi kuitenkin Hoodin kannalta epäedulliselta kurssilta ja vaarallisen pitkältä matkalta. Epäonnisesti Hood muutti myös kurssiaan ratkaisevalla hetkellä Bismarckin ampumien kranaattien ollessa ilmeisesti jo ilmassa, seurauksena kohtalokas osuma arkaan paikkaan.
Hoodin menetys oli briteille katkera paikka ja kansallisen symbolin menetys. Pohjois-Atlantin toukokuun 1941 tapahtumat olivat samalla jo lopun alkua klassisille suurten taistelulaivojen tykistötaisteluille. Niiden paikan laivastojen ykkösnyrkkeinä ottivat lentotukialukset.
Hoodin hylky löydettiin Tanskansalmesta 2800 metrin syvyydestä vuonna 2001. Alukselta pelastunut luutnantti Ted Briggs osallistui taistelun 60-vuotismuistojuhlallisuuksiin. Hän kuoli 85-vuotiaana vuonna 2008.
Lähteinä muun muassa Michael Tamelanderin ja Niklas Zetterlingin teos Bismarck – taistelu Atlantin herruudesta (WSOY 2005) ja Wikipedia.