Tämä seikka vaikuttaa keskeisesti pienen vauvan tunnetarkkaavaisuuteen – Asialla on yhteys mielenterveyteen myöhemmälläkin iällä

Terveys

Vastasyntyneen lapsen aivojen mantelitumakkeen koko on yhteydessä tunnetarkkaavaisuuteen imeväisiässä, kertoo Turun yliopiston tuore tutkimus.

Pienet vauvat kiinnittävät huomionsa korostetusti kasvoihin heti syntymästään alkaen. Noin kuuden kuukauden iässä vauvat alkavat kiinnittää enemmän huomiota tunteita ilmaiseviin kasvokuviin.

Tämän pelkovinouman on pitkään arveltu johtuvan mantelitumakkeesta ja siihen kytkeytyvistä aivojen verkostoista. Mantelitumakkeen koon ja varhaisen tunnetarkkaavuuden välillä havaittiin yhteys nyt ensimmäistä kertaa.

Tutkijalääkäri Jetro Tuularin mukaan mantelitumake on keskeinen ihmisen tunteiden käsittelylle, kokemiselle ja kognitiivisille toiminnoille.

Mantelitumakkeen koko vaikuttaa tutkimusten mukaan mielenterveyteen niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin.

– On kuitenkin tärkeää ymmärtää, missä iässä ja miten mantelitumakkeen yksilölliset ominaisuudet voivat selittää havainnointia, reagointitapaa ja myöhempää terveyttä, Tuulari sanoo Turun yliopiston tiedotteella.

Tuularin mukaan aikaisempien tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että äidin raskauden jälkeinen masennus- ja ahdistusoireilu voivat olla yhteydessä siihen, miten vauva suuntautuu kasvoista välittyviin tunnepitoisiin viesteihin.

– Lapsen tarkkaavaisuudessa havaittuja poikkeamia voi selittää perimä, mutta toisaalta myös varhainen vuorovaikutus vanhemman kanssa. Tutkimuksemme paljasti yhden tunnetarkkaavaisuuden keskeisen yhteyden, joka liittyy vastasyntyneen aivojen ominaisuuksiin, erikoistutkija Eeva-Leena Kataja puolestaan sanoo tiedotteella.

Tutkimukseen osallistui 65 lasta osana laajempaa FinnBrain-tutkimusta.

Lapset osallistuivat 2–5 viikon iässä magneettikuvantamistutkimukseen ja kahdeksan kuukauden iässä silmänliikemittaukseen, jossa tutkittiin tunteita ilmentäviin kasvoihin suuntautuvaa tarkkaavaisuutta.

FinnBrain on Turun yliopistossa vuonna 2010 käynnistetty yli 4 000 perheen syntymäkohorttitutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen.