Supertankkerit Enskeri ja Tiiskeri rakensivat hyvinvointi-Suomea – Vuoden 1975 myrkkyskandaali tahrasi Suomen maineen
Kansallisen öljynjalostusteollisuuden synty ja nousu on osa hyvinvointi-Suomen kasvutarinaa ja valtiokapitalismin kulta-aikaa.
Valtiollisesta Nesteestä loi vahvan toimijan kansainvälisiä öljyjättejä uhmatenkin yhtiön toimitusjohtaja, omaperäinen ja kansallismielinen vuorineuvos Uolevi Raade (1912-1998).
1960-70-luvun vaihteessa Raaden johtama Neste sai Naantalin ja Porvoon jalostamoja ruokkivaan tankkerilaivastoonsa kaksi merkittävää vahvistusta, kun supertankkerit Enskeri ja Tiiskeri valmistuivat perättäisinä vuosina Rheinstahl Nordseen telakalta Emdenissä Länsi-Saksassa.
Pituutta 113 000 tonnin aluksilla oli peräti 274 metriä. Persianlahdelta saapuessaan Enskeri ja Tiiskeri saattoivat tuoda kerralla suunnilleen maassa koko talvikaudella tarvittavan öljyn.
Persianlahden-matkoilla aluksilla sattui ja tapahtui. Yksi tankkerien erikoisuuksia olivat niin sanotut ”Raade-valot”, pystysuoraan taivaalle osoittavat voimakkaat valonheittäjät.
Eräs Tiiskerillä työskennellyt kertoo suomalaisten kauppamerenkulkijoiden Äänimeri -sivustolla saaneensa kerran käskyn kunnostaa Raade-valot.
– Kirkkaassa päivänvalossa ei valoja nähnyt juuri ollenkaan, ihmettelin aikani erikoisia polttimoita ja niistä kuuluvaa sirinää, varsinaista valoa ei juurikaan näkynyt. Päättelin niiden olevan siis kunnossa.
Seuraava aamu toi kuitenkin mukanaan yllätyksen.
– Silmäni olivat melkein muurautuneet umpeen ja olivat kuin hiekkamyrskystä tulleella. Selvisipä siinä Raade-valojen valokaaripolttimoiden tekniikka, merenkulkija muisteli.
Laivassa kerrottiin myös tarinaa matkalta, jolla vuorineuvos oli itse mukana ja Englannin kanaalissa piti näyttää Raade-valojen vaikutusta.
– Kyseiset valothan näkyivät pimeässä hyvällä säällä niin Englannin- kuin Ranskankin puolelle. Aikansa ajettuaan Raade-valot päällä tuli Englannin jostakin merivalvontakeskuksesta määräys, että ellei ne valot sammu välittömästi niin täältä tulee sammuttaja.
Kertoman mukaan Raade oli nikotellut aikansa mutta kippari oli antanut käskyn sammuttaa valot. Sen jälkeen kyseisiä valoja ei enää käytetty.
Suomalaiset supertankkerit joutuivat tuoreeltaan samoihin aikoihin heräilleen suomalaisen ympäristöliikkeen silmätikuiksi.
Tiiskerin saapuessa Sköldvikiin toukokuussa 1970 Raade joutui aluksella järjestetyssä tiedotustilaisuudessa toimittajien hiillostamaksi, vastaili närkästyneesti ja jakeli mediakritiikkiä. Tapahtumasta löytyy tallenne Ylen Areenasta.
Kulttuuriväkikin antoi kritiikkiin oman panoksensa. Pepe-Willberg levytti Paradise-yhtyeineen vuonna 1972 kappaleen Enskeri ja Tiiskeri. ”Kun Enskeri törmäsi Tiiskeriin/oli meri mustana/oli meri mustana/ja kaikki me katsottiin telkkarii/ja juoksimme itkien helkkariin”, kappaleen sanoittanut Pentti Saaritsa riimitteli.
Isoja öljykatastrofeja ei sattunut, mutta ympäristöliikkeen Nesteeseen kohdistamalle kritiikille tuli kertarysäyksellä katetta maaliskuussa 1975.
Neste oli käyttänyt Sköldvikin vetylaitoksella vuosien ajan pesuliuosta, josta oli syntynyt arsenikkipitoista jätettä.
Koska jätettä ei ollut voitu viedä normaalille kaatopaikalle, se oli varastoitu väliaikaisesti jalostamon alueelle. Sieltä se oli tarkoitus kuljettaa loppusijoitukseen.
Vielä 1970-luvulla oli laillista upottaa jätteitä valtameriin. Arsenikin upotuspaikan piti olla vähintään kahden kilometrin syvyinen ja sijaita noin 280 kilometrin päässä lähimmästä rannasta.
Skandaali alkoi kehittyä, kun tynnyreiden lastaaminen Enskeriin Sköldvikin satamassa herätti erään satamatyöntekijän huomion ja epäilyksen jonkinlaisesta ympäristörikoksesta.
Alus oli lähdössä hakemaan raakaöljyä Persianlahdelta Afrikan eteläkärjen kautta. Asiasta vinkattiin Helsingin Sanomille, jonka toimittaja Kari Kiuru lähti paikan päälle selvittämään asiaa.
Seuraavan aamun lehdessä julkaistiin ykkösuutisena artikkeli ”Salainen lasti Enskeriin – Neste upottaa myrkkyä mereen”.
Jutussa kerrottiin, että aluksen kannelle oli terveysviranomaisten mukaan lastattu myrkkyä ja että aluksen kapteenin mukaan lastia oltiin viemässä Atlantille upotettavaksi. Lastauksen suorittaneet Yleisen insinööritoimiston työntekijät kuvasivat ”jo muutaman gramman annosta kuolettavaksi”.
Enskeri lähti satamasta lastinaan noin 7 000 kiloa arsenikkia 690 tynnyriin pakattuna. Neste kertoi tutkineensa myös muita jätteenkäsittelytapoja, mutta ei ollut onnistunut löytämään kotimaista ratkaisua.
Säännöksiä tutkittuaan sisäministeriön ympäristönsuojeluosasto pyysi seuraavana päivänä Nestettä luopumaan aikeestaan. Ministeriö ei kuitenkaan voinut pakottaa Nestettä lakiteitse, ja yhtiön johtokunta päätti yksimielisesti, ettei Enskeriä kutsuta takaisin.
Poliittisen kohun noustua pääministeri Kalevi Sorsan (sd.) johtama Suomen hallitus vaati Nestettä esittämään lupahakemuksen sisäministeriölle. Lopullisen upotusluvan antaisi valtioneuvosto.
Tiedonannossaan valtioneuvosto totesi, että ”selvitysten perusteella ei suunniteltu upotus aiheuttane sellaista haittaa, että upotusta olisi pidettävä Suomen lainsäädännön vastaisena.”
Muun muassa laivan miehistön käyttämät kaasunaamarit herättivät huolta, ja myrkkylasti sai huomiota myös ulkomailla.
Suomen Kööpenhaminan-suurlähetystö jouduttiin tyhjentämään, kun nimetön henkilö soitti poliisille ja uhkasi räjäyttää lähetystön Enskerin matkan johdosta. Etelä-Afrikka tuomitsi Nesteen suunnitelmat ja harkitsi asian viemistä kansainväliselle tasolle.
Arsenikkilastin upotuksen piti tapahtua 29. maaliskuuta noin 1 000 kilometriä Norsunluurannikosta etelään. Nesteen mukaan merivirrat suuntautuvat upotuspaikalta Afrikasta länteen, minkä takia tapaus herätti myös kiinnostusta Etelä-Amerikassa.
Brasilia ja Argentiina pyysivät Suomea estämään Nesteen aikeet ja Brasilia lykkäsi Suomen uuden suurlähettilään tunnustamista. Hallitus kokoontui ylimääräiseen istuntoon, kun latinalaisen Amerikan valtiot olivat pyytäneet YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimia estämään myrkkyjen upottamisen.
Hallitus päätti yksimielisesti, ettei upotuslupaa anneta. Enskeri pysäytettiin Kanariansaarten läheisyyteen odottamaan jatko-ohjeita. Liikenneministeri Pekka Tarjanne perusteli päätöstä Suomen maineen turvaamisella ja vesien suojelemisella.
Enskerin päällikkö sai käskyn kääntää laiva takaisin kohti Eurooppaa. Kansainvälisen huomion vuoksi mikään maa ei ollut halukas ottamaan Enskerin myrkkylastia vastaan, eikä myrkkytynnyreitä haluttu enää Suomeenkaan.
Nesteen varatoimitusjohtaja Mikko Tanner pelkäsi että Enskeristä tulisi uusi aavelaiva, ”lentävä hollantilainen”, joka kiertelee maailman merillä jokaisen maan ollessa haluton päästämään sitä satamaan.
Helsingin Sanomat kertoi, että Neste olisi tiedustellut jätteiden sijoittamista Gibraltarin luoliin, mutta Englannin viranomaiset olivat kieltäytyneet ehdotuksesta. Lopulta lasti siirrettiin tanskalaiseen alukseen Jens Randiin Lissabonissa.
Värikkäiden vaiheiden jälkeen myrkkytynnyrien sijoituspaikaksi valikoitui Nesteen Naantalin öljynjalostamon alueella sijaitseva varastorakennus.
Tynnyrit jäivät varastoon vuosikymmeniksi, ja Ekokem aloitti niiden siirron käsiteltäväksi Porin Mäntyluotoon marraskuussa 2009.
Neste luopui ensimmäisistä suomalaisista supertankkereista 1980-luvulla, jonka jälkeen ne jatkoivat öljyn kuljettamista eri maailman merillä vielä eri lippujen alla ja eri nimillä. Molemmat päätyivät Intiaan romutettaviksi 1990-luvun alkupuolella.