Sunnuntain paperisanomalehdet vaipuvat vähitellen historiaan, mutta sitä ei nähdä journalismin suurimpana uhkana – "Sunnuntain printti ei pelasta yhtään mitään"

Pohjanmaalla ilmestyvä sanomalehti Ilkka-Pohjalainen kertoi maaliskuun lopulla luopuvansa sunnuntain paperilehdestä säästösyistä. Aiemmin tänä vuonna samaan ratkaisuun ovat päätyneet muun muassa Joensuun seudulla ilmestyvä Karjalainen sekä Oulun seudulla ilmestyvä Kaleva. Hilla Groupin julkaisemat Keskipohjanmaa ja Kainuun Sanomat puolestaan ilmestyvät vastaisuudessa painettuina lehtinä tiistaista lauantaihin.

Paperisen lehden alamäessä on kyse pidemmän aikavälin trendistä, Tampereen yliopiston journalistiikan yliopistonlehtori Katja Lehtisaari sanoo. Kun paperilehtien levikit ovat laskeneet, tilalle on pyritty saamaan digitilaajia. Sunnuntain paperilehdistä luopuminen on osa tätä kehityskulkua.

Pitäisikö sunnuntain printtilehtien kadosta huolestua? Tavallaan kyllä ja tavallaan ei, Lehtisaari vastaa. Sunnuntain printtilehden lopettaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että sunnuntain uutistoiminta lakkaa. Osassa lehdistä on siirrytty julkaisemaan sunnuntaisin esimerkiksi näköislehteä, ja verkkoon uutisia päivitetään myös viikonloppuisin.

– Jakelumuoto vain muuttuu, Lehtisaari sanoo.

Toisaalta paperilehdestä luopuminen vähentää uutisten saatavuutta. Ne, jotka eivät lue uutisia verkosta, jäävät muutoksen myötä helpommin uutisten tavoittamattomiin.

Lapin Kansassa päätös luopua sunnuntain paperilehdestä tehtiin jo vuonna 2015. Ensisijainen syy oli rahan säästäminen, mutta kyse oli myös strategisesta valinnasta, lehden vastaava päätoimittaja Antti Kokkonen sanoo.

– Printtilehden tilaajamäärät ovat tippuneet tasaisesti jo pitkään riippumatta siitä, mitä me olemme toimituksessa tehneet. Tavallaan olemme nähneet, ettei siihen trendiin oikein voi vaikuttaa.

Kokkonen myös muistuttaa, että printtiä on supistettu jo pitkään ennen kuin sunnuntailehdistä luovuttiin, muun muassa vähentämällä sivujen määrää.

– Ratkaisu luopua sunnuntain paperilehdestä oli ihan oikea eikä se ole kaduttanut.

Tampereen yliopiston Lehtisaari uskoo, että sunnuntain printtilehdistä luopuminen saattaa nopeuttaa journalismin digitalisaatiota.

Lapin Kansan tapauksessa siirtymää digiin on vauhdittanut myös levikkialueen koko.

– Se on yksi peruste sille, miksi olemme olleet tässä (sunnuntain printtilehdistä luopumisessa) edelläkävijöitä. Jakelualue on niin laaja, että se vie todella ison osan kustannuksista. Siksi meidän kannattaa olla edelläkävijöitä digisiirtymässä, Kokkonen sanoo.

Hän uskoo, että jollain aikavälillä paperilehdistä karsitaan varmasti lisää. Hän kutsuu tätä hallituksi printin alasajoksi.

– Printtilehdellä on kuitenkin yhä iso levikki ja paljon ystäviä. Haluamme palvella myös printin varassa olevia lukijoita.

Sanomalehtien ahdingon taustalla ovat muun muassa jo pitkään laskeneet mainostulot. Viimeisen vuoden aikana tilannetta on synkistänyt entisestään paperin ja energian hinnan nousu.

Helmikuussa julkaistussa tilinpäätöstiedotteessaan Keskisuomalainen-konserni nimesi nämä tekijät yrityksen toiminnan epävarmuustekijöiksi. Konserni julkaisee noin 50:tä tilattavaa lehteä ja useita kaupunkilehtiä. Sen tunnetuimpia sanomalehtiä ovat Keskisuomalainen ja Savon Sanomat.

Konsernissa on valmisteilla tehostamisohjelma, jolla pyritään sopeutumaan nousseisiin kuluihin. Toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoo, että konsernin julkaisemien tilattavien lehtien joukossa on varmasti sellaisia, joiden ilmestymispäivien lukumäärää pohditaan.

– Pienemmistä lehdistä viisipäiväisiä voidaan muuttaa kolmipäiväisiksi tai kolmipäiväisiä kaksipäiväisiksi. Mutta mistään lehdistä ei ole vielä tehty mitään päätöksiä.

Isoimpien maakuntalehtien, kuten Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien, printin supistaminen ei ole suunnitteilla. Niiden sunnuntainumerot ilmestyvät jatkossakin paperisina, Kangaskorpi sanoo.

Konsernissa on tarkoitus päättää vuoden ensimmäisellä puolikkaalla, karsitaanko pienempien lehtien ilmestymispäiviä. Kangaskorven mukaan päätökset tehdään perustuen lehden taloudelliseen elinvoimaisuuteen sekä printtilehden ja digitilausten kysyntään.

Ilmoitukset sunnuntain printtilehtien hautaamisesta ovat aiheuttaneet myös huolta journalismin tulevaisuudesta. On puhuttu uutiserämaiden syntymisestä sekä vähenevän paikallisjournalismin vaikutuksista demokratiaan.

Tampereen yliopiston Lehtisaaren mukaan mitään välitöntä suurta muutosta suomalaisen printtijournalismin tulevaisuudessa ei ole näkyvissä. Sen toimintaa uhkaavia ja mahdollistavia tekijöitä on muuallakin kuin seitsenpäiväisestä kuusipäiväiseksi muuttuvissa maakuntalehdissä.

– Monenlaisilla yhteiskunnassa tehtävillä päätöksillä on vaikutuksia siihen, minkälaiset mahdollisuudet laadukkaaseen uutisjournalismiin on tulevaisuudessa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi se, miten median keskittyminen etenee ja minkälaisia poliittisia päätöksiä tehdään, Lehtisaari sanoo.

Lapin Kansan Kokkonenkaan ei pidä meneillään olevaa muutosta kovin dramaattisena. Hänen mielestään ei ole oleellista, julkaistaanko uutisia sunnuntaina digitaalisesti vai printtimuodossa. Maakuntalehtien toiminta paikallisen vallankäytön vahtikoirana ei myöskään vaarannu, sillä uutisia paikallispoliitikasta harvemmin on sunnuntain lehdissä, hän sanoo.

Suurempi uhka on resurssien puute. Esimerkiksi Lapissa aluetoimittajaverkkoa on karsittu paljon.

– Se luo uhkan, että syntyy uutiserämaita. Sunnuntain printti ei pelasta yhtään mitään.

Sunnuntain paperilehdestä luopuminen voi Kokkosen mukaan päinvastoin olla maakuntalehdille yksi tapa varmistaa paikallisen journalismin tulevaisuus.

– Lehdissä pitää tarkkaan miettiä, mihin vähenevän resurssin haluaa laittaa.