Rahapelimonopolin varaan on riski jäädä, toteaa raportti Veikkauksen asemasta

Rahapeliyhtiö Veikkauksen asemaa selvittäneen raportin mukaan rahapelimonopolille on tehtävä jotain. Suomesta pelataan nettipeleissä ulkomaille jo 500–550 miljoonaa euroa vuodessa, ja on nähtävissä, että määrä vain lisääntyy.

– On riski jäädä monopolin varaan, sanoi selvitystyötä vetänyt Harri Sailas.

Rahapelien yksinoikeusjärjestelmää arvioineen esiselvityksen loppuraportti luovutettiin sisäministeriölle maanantaina. Siinä pohdittiin Veikkauksen jakamista kahtia niin, että lisenssipelaamiselle tulisi oma yhtiö.

Lisenssipelaamiseen kuuluisivat lähtökohtaisesti netissä pelattavat kasinopelit ja vedonlyönti. Veikkauksen yksinoikeuden piiriin jäisivät muun muassa rahapeliautomaatit ja fyysiset kasinot.

Lisenssiehdot täyttävät rahapeliyhtiöt siirtyisivät Suomen sääntelyn piirin ja maksaisivat lisenssimaksun sekä voitoistaan arpajaisveroa.

Vaihtoehtoisesti Suomi voisi raportin mukaan edetä säätämällä uusia rajoituksia, joilla ehkäistään nykyistä tehokkaammin rahapelaamista yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolella. Tähän suuntaan Norja on edennyt.

Euroopan-laajuinen kehitys on ollut lisenssijärjestelmän suuntaan.

– Kyllä voimme nähdä, että maat ovat päätyneet lisenssijärjestelmään ilman sen dramaattisempia huonoja seurauksia, Sailas sanoi.

Raportin mukaan valinta näiden kahden vaihtoehdon välillä tulisi tehdä perustuen parhaaseen tutkittuun tietoon vaihtoehtojen todennäköisistä yhteiskunnallisista hyödyistä ja haitoista.

Lisenssijärjestelmällä on ollut laaja poliittinen tuki, kun näkökantoja on aiemmin selvitelty.

Samalla kun voitot peleistä karkaavat ulkomaille, pelaamisesta syntyvät haitat jäävät Suomeen. Sailaksen mukaan ei ole selvää, kummassa vaihtoehdossa pelihaitat olisivat vähäisemmät tai kummassa ne hoituisivat paremmin.

Sailas painottaa, että rahapelaamisen haittojen vähentäminen tulee olla rahapelipolitiikan ja lainsäädännön johtava tavoite.

– Lisenssin alla toimimisen ehdot liittyen sääntelyyn, markkinointiin ja arpajaisveroon täytyy kyetä mitoittamaan niin, että markkina on riittävän houkutteleva mutta kuitenkin niin, että sääntely pyrkii minimoimaan edellä mainitut haitat.

Pelihaittojen ehkäisyyn ja tutkimukseen pitää sitoutua käyttämään vähintään yhtä paljon rahaa kuin nyt.

– Jos tämä puoli ei saa rahoitusta eikä hoidu, on parempi unohtaa vaihtoehto.

Riskitasolla pelaamista harjoittaa suomalaisista noin 400 000, rahapeliriippuvuudesta kärsii 52 000 suomalaista.

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry on huolissaan siitä, että pelihaittojen ehkäisy jää vain pakolliseksi sivulauseeksi ja todellisuudessa muutosta ohjaavat vahvat tuottotavoitteet.

– Kyseessä tulee olla markkinoiden haltuunotto, ei niiden vapauttaminen, se toteaa kannanotossaan.

Jos lisenssijärjestelmään siirrytään, Sailaksen mukaan olisi realistista tavoitella, että suurin osa pelaamisesta tapahtuisi sallituissa ja valvotuissa kanavissa.

– Sataan prosenttiin tässä ei päästä, mutta hienoa olisi, jos kanavointiasteessa päästäisiin noin 90 prosenttiin.

Lisenssijärjestelmään siirtymisen vaikutukset valtion talouteen jäivät raportissa tarkemmin selvittämättä. Tuloista antaa suuntaa selvityshenkilöiden mukaan se, kuinka paljon rahaa valuu nyt nettipelaamisessa ulkomaille ja ehdotus, että lisenssijärjestelmässä toimivat peliyhtiöt maksaisivat tuotosta veroa valtiolle noin 20–25 prosenttia.