Qanon sulautui muihin salaliittoteorioihin, mutta sen ajatusmallit elävät ja voivat hyvin

Qanon-liike puhutti paljon viimesyksyisten Yhdysvaltain presidentinvaalien yhteydessä, ja liikehdinnän tietynlainen huippuhetki koettiin kongressitalon valtauksen yhteydessä 6. tammikuuta.

Tuolloin mellakoitsijoiden joukossa oli paljon salaliittoteorian kannattajia, ja uutiskuvat puhvelinsarvihattuisesta ”Qanon-shamaanista” pullistelemassa edustajainhuoneen puhujapöntön takana levisivät ympäri maailman.

Tämän vuoden aikana Qanonin saama näkyvyys on vähentynyt, ei vähiten siksi ettei teorian keskiössä ollut Donald Trump ole enää Yhdysvaltain presidentti. Myös mystisen Q:n salakieliset viestit eli dropit loppuivat jo joulukuussa. Somealustat myös onnistuivat hillitsemään liikehdinnän kasvua sulkemalla Qanon-aiheisia ryhmiä ja tilejä.

Qanonin varjo on kuitenkin pitkä, ja se on toiminut kasvualustana lukuisille muille salaliittoteorioille.

–  Voisi ehkä kuvailla, että itse Qanon on hävinnyt, mutta se on liuennut tuonne disinformaatiokenttään, sanoo Qanonia tarkasti seurannut turvallisuuspolitiikan kommentaattori Janne ”Rysky” Riiheläinen.

Hän kuvailee Qanonin toimineen ikään kuin tuotekehitysalustana.

–  Se on ollut selvästi sellainen rekrytointialusta ja verkostojen ja toimintatapojen luomisen ympäristö. Siinä syntyi yhteyksiä, syntyi videokanavia, syntyi tällaisia julkkiksia, johtohahmoja, jotka ovat nyt siirtyneet ikään kuin eteenpäin.

Qanonin ytimessä oli usko siihen, että maailmaa hallitsee lapsia rituaalimurhaava valtaeliitin pedofiilisalaliitto, jonka Trump liittolaisineen tulee kaatamaan tulevassa ”myrskyssä.” Liikehdinnän nettiviesteillään synnyttäneen Q:n todellisesta henkilöllisyydestä ei ole saatu varmuutta.

Riiheläisen mukaan monet tämän hetken keskeisimmät salaliittoryhmät Suomessa ja myös muualla ovat sisällöltään täyttä Qanonia, vaikka ne eivät enää sitä suoranaisesti pitäisi esillä.

–  Ne ovat ikään kuin tiputtaneet sen pois. En tiedä, häpeävätkö ne sitä, mutta eivät halua tulla enää yhdistetyksi siihen.

Sisällöt ovat kuitenkin paljolti samaa kuin Qanonin huippuaikoina: maailman kuvataan olevan pahan vallassa, valtiot ja virkakoneistot esitetään mätinä ja korruptoituneina, puhutaan tulevasta ”rangaistuksesta” ja ruokitaan ihmisten epäluottamusta kaikkia perinteisiä tiedonlähteitä kohtaan.

Myös keskeisten toimijoiden toimintatavat ovat samanlaiset kuin Qanonissa. Ideologia siis elää ja voi hyvin.

Qanonin aiheuttama muutos on myös se, että suomalainen disinformaatiomaisema on nyt puhtaasti Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan tuotettujen sisältöjen varassa, kun aikaisemmin aineistoa tuli myös eri puolelta Eurooppaa.

–  Qanonin myötä kanavat ovat auki sinne päin, ja sieltä tulevat nämä sakeimpienkin trumpilaisten jutut tänne.

Tämän vuoden keskeinen teema salaliittoteoriaympyröissä ovat olleet koronarokotteet ja koronavarotoimet, joiden vastustaminen täytti Trumpin presidenttiyden päättymisen aiheuttaman tyhjiön.

Epäluottamus viranomaisia kohtaan on mennyt maailmalla paikoin niinkin pitkälle, että ihmisiä on usutettu hakemaan omaisiaan pois sairaalasta, koska he eivät muka saa siellä hyvää hoitoa. Tämä asetelma korostuu, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa yhä suurempi osa covid-19-tautia sairastavista on rokottamattomia, jotkut heistä syvällä salaliittoteorioiden syövereissä olevia.

–  Epidemoihin on aina liittynyt tämmöisiä hullutuksia, on poltettu noitia ja kaikkea muuta tämmöistä. Nämä ovat nyt tämän epidemian hullutukset.

Suomessa näin villejä tapauksia on suhteessa vähemmän kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, mutta Riiheläinen muistuttaa, ettei ole mitätön asia, jos esimerkiksi 5–10 prosenttia yhteiskunnasta jää yhä kauemmas marginaaliin.

–  Jos ajattelee että lääketiede valehtelee, valtio valehtelee, viranomaiset valehtelevat, hallitus valehtelee, se on aika hurja radikalisaation pomppu. Se varmasti vaikuttaa aika hurjasti omaan maailmankuvaan. Osahan varmaan näiden hankalien aikojen jälkeen palaa, mutta osa jää sinne myös, Riiheläinen sanoo.

–  Yksi tämän epidemian tuloksia on, että merkittävä joukko ihmisiä on ikään kuin menettänyt uskonsa niin sanottuihin vallitseviin käsityksiin. Heidän tiedon filosofiansa, miten he arvioivat informaatiota, on muuttunut yhtäkkiä joksikin ihan muuksi kuin Pisa-kärkimaa Suomessa on ajateltu.

Länsimaissa suurin osa kansalaisista on jo ottanut koronarokotteen, ja ennemmin tai myöhemmin pandemia väistyy.

Samalla korona-asiat väistyvät myös salaliittoteoriaympyröiden kärkiaiheen paikalta. Qanonin ja pandemian synnyttämät disinformaatiorakenteet eivät kuitenkaan häviä.

–  Sitten kun tästä päästään vähän ohi, sinne keksitään jotain muuta, koska nämä ihmiset tarvitsevat sen sisällön, jonka kautta he ikään kuin voimaantuvat vastustaessaan vallitsevaa järjestelmää. Myös heidän johtohahmonsa tarvitsevat vihollisia, Riiheläinen sanoo.

Hän aprikoi, että seuraava kiivaiden taistelun kohde voi löytyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen kieltämisestä, joka on jo nyt yleistä salaliittoteoriapiireissä.

Qanon edisti osaltaan ajatusta, että ihmisten ei pitäisi luottaa viranomaisiin ja muihin perinteisiin tietolähteisiin vaan tutkia asioita itse (”do your own research”). Tämä näkyy nyt vahvasti esimerkiksi rokotevastaisuudessa ja myös ilmastokeskustelussa.

Qanonia ei voi yksin syyttää tästä kehityskulusta, jonka pääsyy on digitalisaatio, mutta se juurrutti moneen ajatuksen, että pelkkä verkossa surffaaminen olisi hyvä tapa muodostaa rationaalinen näkemys asioista.

Yhdysvalloissa disinformaatiolla on jo näkyviä poliittisia vaikutuksia, kun esimerkiksi valtaosa republikaanien kannattajista uskoo Trumpin valheisiin viime vuoden vaalien vilpillisyydestä.

Ensi vuoden välivaaleissa ehdolla kongressiin on näillä näkymin paljon republikaaneja, jotka ponnistavat ideologisesti Qanon-ympyröistä.

Myös Suomessa Qanonin vaikutus näkyy Riiheläisen mukaan puoluepolitiikassa, kun puoluerekisteriin on rekisteröity tänä vuonna sekä Kristallipuolue että Valta kuuluu kansalle.

Valtion auktoriteetin vastustaminen on kasvava trendi disinformaatioympyröissä. Suomessa ei uhmata omaa hallintoa samalla tavalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, vaan täällä sama ilmiö kanavoituu usein EU:n legitimiteetin kyseenalaistamisena.