“Puoluekokouksessa vanhempi mies puristi takapuolesta“ – Keskustalaiset kertovat, että häirintää on myös politiikassa

Seksuaalisen häirinnän vastainen #metoo-kampanja on puhuttanut paljon myös Suomessa.

Suomenmaa pyysi kenttäraatilaisia kertomaan ajatuksiaan häirintäkeskustelusta ja mahdollisia omia kokemuksiaan asiasta.

Suomenmaan kenttäraatiin kuuluu kuutisenkymmentä eri ikäistä tavallista keskustalaista ympäri Suomen. Lehti kysyy kenttäraatilaisilta kuukausittain näkökulmia pinnalla oleviin asioihin.

Silja Silvastin mukaan häirintää ja ahdistelua on kaikkialla, myös keskustan sisällä.

– Nuorempana se oli selvästi törkeämpää. 18-vuotiaana eräs kolmekymppinen mies vei minut puolueristeilyn aamupalajonossa sivummalle ja ehdotti seksiä. Puoluekokouksessa vanhempi mies puristi takapuolesta. Tarinoita on monia.

Nykyään häirintä on Silvastin mielestä hienovaraisempaa, esimerkiksi merkitseviä katseita ja ”mukahauskoja” letkautuksia.

– Vika ei ole pelkästään miehissä, vaan kyllä naisetkin osaavat. Eräässä tapahtumassa naiset repivät nuoren miehen paidan hänen päältään. Jos sama olisi tehty miesten toimesta, kyseessä olisi rikosasia. Miehille häirinnän puheeksi ottaminen on muutenkin vaikeampaa.

– Keskustan tapahtumissa tulisi olla yhdenvertaisuustarkkailijat, joiden tehtävä on muistuttaa arvoista ja käytöstavoista, hän ehdottaa.

Jaakko Viitala vahvistaa käsityksen myös miesten joutumisesta häirinnän kohteeksi.

– Olen mies, otin osaa kampanjaan, koska olen kokenut seksuaalista häirintää työssäni. En kuitenkaan halua mitenkään väheksyä naisten kokemaa seksuaalista häirintää, mutta toivoisin, ettei sitä rajattaisi vain yhteen sukupuoleen, hän muistuttaa.

Asetelma on Lauri Koskisen mukaan vaikeampi kuin esimerkiksi koulukiusaamiseen puuttumisessa.

– Häiritsijälle löytyy miesjoukossa enemmän arvostusta. Hän on eräänlainen mielipidejohtaja, kun taas ”ei-häiritsijä” leimautuu nynnyksi ja epäonnistumista pelkääväksi. Huono käytös on näyttö häiritsijälle itselleen, muille miehille ja osalle naisiakin oletettavasta mieskunnosta, Koskinen analysoi.

Anna Rankin mielestä häirinnässä kyse on vallasta, ei flirtistä ja kehumisesta.

– Eduskunnassa ja puolueen toiminnassa on kerrottu asiattomia vitsejä ja reittäni on taputeltu. Politiikassa me voimme muuttaa asioita. Siksi puolueen on etunenässä näytettävä suuntaa. Lopetetaan tälläinen sairas vallankäyttö heti, hän vaatii.

Riitta Koskinen sanoo kokeneensa seksuaalista häirintää, mutta ”onneksi en juurikaan politiikassa”.

– Kampanjasta nousi ensin ajatus, että osallistun itsekin siihen, mutta rohkeus ei riittänyt tuoda omia asioitani esiin. Hyvä, että joukkovoima on antanut julkisuudessakin näkyville henkilöille rohkeutta puhua.

Häirintätapauksista pitäisi Tuomo Vihriälän mukaan ilmoittaa heti eikä lähteä vuosien päästä syyttelemään.

– Hiukan tuntuu vanhasta miehestä, että keskustelussa menee lapsi pesuveden mukana. Itse en ole kokenut häirintää.

Myös Minna Ingram on sitä mieltä, että keskustelu on osittain mennyt ylikierroksille.

– Olen aina opiskellut ja työskennellyt miesvaltaisella alalla enkä koe tulleeni häirityksi. Ainoat selkeämmät ahdistelut ovat olleet ulkomaalaistaustaisia tai ulkomailla tapahtuneita. Suurin osa suomalaisista miehistä on fiksuja, ja harmittaa, jos tämä heidän mainettaan rapauttaa. En haluaisi edes elää yhteiskunnassa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, mitä sanoo, ettei vain loukkaa jotakin.

Satu Jokelaa askarruttaa rajojen epämääräisyys.

– Jos kaikki halaaminen ja koskeminen lasketaan häirinnäksi, niin se vesittää tärkeän sanoman. Medialla on suuri valta: antamalla ymmärtää häikäisevillä otsikoilla jotain, mitä ei edes ole tapahtunut. Tai toisin päin vähättelemällä jotain, mikä on jo tapahtunut.