Toimittajalta | Orpon hallitus leikkaa jopa vainajilta – ideologinen käärmeöljy ei tuonutkaan dynaamista loikkaa

Todettakoon heti alkuun lieventävät asianhaarat: Petteri Orpon (kok.) johtama oikeistohallitus ei ole valinnut narsistista kahelia Amerikan presidentiksi, sotkenut koko maailman taloutta tai käynyt isovenäläistä valloitussotaa Ukrainassa.

Myös Orpo itse muisti mainita ulkomaailman onnettomat asiat selityksenä maan talouden karmealle tilalle alustaessaan hallituksensa viimeisen kehysriihen päätöksiä. Numeroita ei kuitenkaan pääsee karkuun edes Washingtonin suuntaan viittilöimällä: ensi vuoden alijäämä paisuu yli 13 miljardiin ja velkakellon tikitys vain kiihtyy.

Hallitus päätti viimeisellä isojen talouspäätösten foorumillaan 400 miljoonan euron lisäkurituksesta, josta pääosa osuu kipeästi kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä järjestöihin. Järjestöväki on ollut hallitukselle kriittistä, ja sosiaalialan korkeakoulutettujen järjestö Talentia näki hallituksen toimissa koston piirteitä.

Jotain hallituksen asenteesta kertovat sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) some-kommentitkin: ministeri hehkutti ”holtittoman järjestöavustusten jakamisen” laittamista kuriin ja luonnehti järjestöjen tekemää työtä ”näennäishyödylliseksi edustuskekkuloinniksi”.

Tosiasia on, että sosiaalityöstä ja vähävaraisilta leikataan, mutta samaan aikaan hyväosaisten paapomista jatketaan laajentamalla tehottomaksi todettuja yksityisiä Kela-korvauksia. Kyse on puhtaasta rahan haaskauksesta tilanteessa, jossa siihen ei olisi enää minkäänlaista varaa.

Kun sote-palveluista ja kotihoivasta leikataan, jäljelle jää vain näennäinen turva. Hoitajat joutuvat tekemään eettisesti kestämättömiä valintoja siitä, kuka saa apua ja kuka ei.

Rauhaan ei jätetä edes avun jo tavoittamattomissa olevia: säästölistan todellinen kukkanen on vainajan säilytyksestä perittävä kymmenen euron vuorokausimaksu.

Vähemmän yllättävää on myös, että hallitus pitää kynsin hampain kiinni lähes miljardin euron tehottomasta yhteisöveroalennuksesta. Oppositiossa siitä on maalattu nyt ”vappumiljardi”, joka valuu pitkälti ulkomaisille osakkeenomistajille samalla, kun tavallinen suomalainen maksaa itsensä kipeäksi korotetuilla sote-maksuilla.

Hallituksen päätöstä pitää kiinni jo sovitusta yhteisöveron kahden prosenttiyksikön alennuksesta voi tosin perustella johdonmukaisuudella. Yrityksissä on jo laskettu sen varaan, että vero laskee, ja alennuksen toteuttamatta jättäminen olisi voinut laittaa suunnitelmia uusiksi.

Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on jo pitkään ollut pelkkä vitsi, joka ei naurata ketään – eikä varsinkaan niitä valtionhallinnon työntekijöitä, jotka menettävät työpaikkansa kehysriihessä tehdyn lisäleikkauksen seuraamuksena.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Hallitus heräsi sentään lopulta Itä-Suomen hätään ja edes yrittää tehdä asialle jotakin. Myös rakennusalalle heitettiin viimein pelastusrengasta tukemalla energiaremontteja.

Kotitalousvähennyksen ennallistamisella voi olla jonkinlaisia myönteisiä vaikutuksia talouteen. Soutaminen ja huopaaminen kotitalousvähennyksellä alkaa tosin olla jo politiikan ikivihreä klassikko: välillä vähennystä leikataan säästötoimena, mutta vaalien lähestyessä se muuttuu kasvutoimeksi.

Kun remontteja teettävien äänet halutaan omaan laariin, alkaakin taas anteliaampi linja.

Orpon hallitus ole voinut mitään maailman myllerryksille tai vuosikymmenten varrella edeltäjiltä kertyneelle velkavuorelle. Se on kuitenkin flopannut täydellisesti tyrkyttäessään Suomelle ideologisia, puhdasoppisen oikeistolaisia uudistuksiaan kuin käärmeöljyä, jolla talouden pitäisi loikata kasvuun.

Hallituksen reseptillä on paapottu hyväosaisia, kuritettu sosiaalipuolta ja työttömiä, mutta talous makaa yhä kanveesissa. Ainakaan paljon mainostettua dynaamisuutta nämä talkoot eivät ole Suomeen tuoneet.

Kun Orpon ja Purran hallitus ensi keväänä poistuu näyttämöltä, jälkeen jää karu näkymä: entistä syvempi velkakuoppa, katkera kansa ja hyvinvointivaltion rakenteisiin iskettyjä vaurioita, joiden paikkaamisessa seuraava, jalka velkajarrulla istuva hallitus voi olla mahdottoman edessä.