Puolalaispaavista tuli yksi rautaesiripun murtajista – Johannes Paavali II:n kuolema hiljensi katolisen maailman 20 vuotta sitten
Katolinen maailma hiljentyi suremaan 20 vuotta sitten, kun Vatikaani kertoi paavi Johannes Paavali II:n kuolemasta huhtikuun 2. päivän iltana vuonna 2005.
Johannes Paavali II:n terveydentila oli heikentynyt huomattavasti alkuvuodesta 2005, ja 1. helmikuuta hän joutui sairaalaan. Tämän jälkeen paavi ei kyennyt enää suoriutumaan velvollisuuksistaan tavanomaisesti.
24. helmikuuta paavilla ilmeni hengitysvaikeuksia, eikä hän pystynyt enää osallistumaan pääsiäisajan perinteisiin seremonioihin. Viimeisen kerran hänet nähtiin julkisuudessa 30. maaliskuuta.
Jo 84 vuoden ikään ehtineelle paaville nousi 31. maaliskuuta virtsatietulehduksen aiheuttama 40 asteen kuume, ja hänen verenpaineensa laski.
Seuraavan yön ja aamun aikana paavi sai sydänkohtauksen ja tulehduksen aiheuttaman verenmyrkytyksen. Paaville annettiin kuoleville ja sairaille tarkoitettu voitelu eli niin sanottu viimeinen voitelu, jonka hän oli saanut kerran aikaisemminkin vuoden 1981 murhayrityksen yhteydessä.
Paavin tilaa kuvattiin nyt äärimmäisen vakavaksi. Kardinaaleja ja piispoja alkoi saapua Roomaan enteillen lähestyvää paavinvaalia. Aamulla 2. huhtikuuta ajoittain tajuton paavi ei kyennyt enää osallistumaan hänen läsnä ollessaan järjestettyyn messuun.
Käytännössä messuun osallistumiseksi olisi riittänyt pienikin ele, joten paavin tila tiedettiin jo hyvin huonoksi. Kello 21.37 hän kuoli sydänkohtaukseen ja verenmyrkytykseen.
Paikalla olleiden mukaan paavin viimeinen sana oli ”Amen”.
Paavia surtiin ympäri maailmaa. Useat televisiokanavat käsittelivät asiaa keskeytyksettä monen päivän ajan, ja valtiojohtajat ilmaisivat osanottonsa.
Nykyhistorian ehkä jopa suurimmat hautajaiset järjestettiin perjantaina 8. huhtikuuta 2005. Paikalle saapui satoja valtionjohtajia ja ainakin miljoona pyhiinvaeltajaa.
Hautajaisista raportoimaan oli akkreditoitu noin 3 500 toimittajaa. Paikalla oli muiden muassa kolme Yhdysvaltain presidenttiä. Rooman ilmatila oli paavin hautajaisten vuoksi suljettu, koulut ja virastot kiinni ja autoilu kielletty.
Suomea hautajaisissa edusti pääministeri Matti Vanhanen. Pääministerin mukana matkustivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma ja Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo. Suomen katolisesta kirkosta paikalla oli monsignore Tuomo T. Vimpari.
Paavi haudattiin Pietarinkirkon kryptaan aikaisempien paavien tavoin. Testamenttinsa mukaan paavi oli harkinnut viimeiseksi leposijakseen Puolaa, mutta jätti päätöksen kardinaalikollegiolle.
Testamentissaan Johannes Paavali II pyysi myös, että kaikki hänen henkilökohtaiset muistiinpanonsa poltettaisiin.
Historiallisen hahmon opillisesti hyvin vanhoillisesta puolalaispaavista teki ennen kaikkea hänen poliittinen roolinsa rautaesiripun murtamisessa.
Vuonna 1920 Wadowicessa Etelä-Puolassa syntynyt Karol Wojtyla nousi kardinaaliksi vuonna 1967. Jo kardinaalina Wojtyla otti myös voimakkaasti kantaa Puolan kommunistihallituksen ihmisoikeusrikkomuksiin.
Vuoden 1978 elokuussa Wojtyla osallistui paavi Johannes Paavali I:n valinneeseen paavinvaaliin eli vuoden 1978 ensimmäiseen konklaaviin. Paaviksi valittu Johannes Paavali I kuoli kuitenkin yllättäen 33 päivän jälkeen, ja Wojtyla matkusti lokakuussa toiseen konklaaviin.
Krakovan kardinaaliarkkipiispa Wojtyla valittiin kahdeksannen äänestyskierroksen jälkeen uudeksi paaviksi. Nimensä Johannes Paavali II hän valitsi osaksi kunnioittaakseen edeltäjänsä muistoa ja lyhyeksi jäänyttä kautta. Hänestä tuli ensimmäinen puolalaissyntyinen paavi ja ensimmäinen ei-italialainen paavi 455 vuoteen.
Johannes Paavali II:n kotimaassa Puolassa kansalaiset ottivat uuden paavin valinnan innostuneesti vastaan. Puolan kommunistijohtajat taas olivat asiasta lähinnä hämmentyneitä ja vaivaantuneita.
Johannes Paavali II vieraili kotimaassaan kesäkuussa 1979. Jo ennen vierailun sopimista Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev yritti painostaa Puolan kommunistista hallintoa estämään paavin vierailun maassa, mutta ei onnistunut.
Puolassa Johannes Paavali II:sta seurasivat suuri väkijoukot, vaikka maan kommunistihallitus oli varoitellut kansalaisiaan irtisanomisilla ja palkkojen pidättämisillä. Paavin vierailun seuraaminen merkitsi Puolassa mielenilmausta kommunistihallintoa vastaan.
Paavin Puolaan suuntautuneen vierailun takia Moskovasta arvosteltiin paljon Puolan johtoa, joka ei ollut kyennyt estämään paavia saarnaamasta omaa politiikkaansa kommunistisessa valtiossa.
Vuonna 1980 Puolan kansalaisten ja kommunistihallinnon välinen kiista kärjistyi entisestään Solidaarisuus-liikkeen perustamisen takia. Vatikaani tuki liikettä, vaikkakin vain hiljaisesti.
Vuonna 1989 Solidaarisuus-liike laillistettiin. 10. marraskuuta myös Berliinin muuri kaatui, ja myöhemmin Mihail Gorbatshov julkisti Neuvostoliitossa uskonnonvapauden takaavan lain.
Johannes Paavali II muistetaan myös siitä, että hän matkusti enemmän kuin edeltäjänsä yhteensä. Yhteensä hän kävi 129 maassa ja matkusti toista miljoonaa kilometriä.
Puolalaispaavi vieraili ensimmäisenä katolisen kirkon päämiehenä myös Suomessa 4.–6. kesäkuuta 1989 osana Pohjoismaihin suuntautunutta matkaansa.
Paavi osallistui ekumeeniseen rukoustilaisuuteen Turun tuomiokirkossa yhdessä arkkipiispa John Vikströmin kanssa. Paavin Helsingin jäähallissa toimittamaan messuun saapui 8 000 osallistujaa.