"Pomppuista menoa" – keskustavaikuttaja ihmettelee puolueensa poukkoilua ja kehysriihen kommelluksia
Keskusta lähti ”vaalimaan Sipilän hallituksen perintöä” hallitukseen, joka oli muodostettu lopettamaan Sipilän hallituksen politiikka, Ossi Martikainen ihmettelee.
Kokenut keskustavaikuttaja pohtii Suomenmaan blogissaan hallituksen kriisiytyneen puoliväliriihen taustoja niin lyhyemmän kuin pidemmänkin aikavälin pohjalta.
– Kaikesta päätellen asioita ei pohjustettu hallitusryhmien kesken ennen riihen alkua. Riihen aattona muun muassa julkistettiin 230 miljoonan euron tukipaketti kulttuuri- ja tapahtuma-alalle. Pidin sitä merkkinä siitä, että hallituspuolueiden johtajat ovat saaneet myös riihipäätöksien linjat selviksi.
– Mutta ilmeisesti politiikan toimintatavat ovat muuttuneet, tai käsitykseni niistä vanhentunut, Martikainen jatkaa.
Jos kehysriihen kriisi todella koskee turvetuottajien ja turvetta käyttävien voimaloiden tukemista ja kehyksiin paluun aikataulua, on kumpaankin kysymykseen neuvoteltavissa ratkaisu hallitusohjelman pohjalta, Martikainen huomauttaa.
Martikainen näkee taustalla pidempään jatkuneen poukkoilun keskustan toiminnassa. Käy kriisissä miten tahansa, keskustan pitäisi hänen mukaansa tehdä arvio ”pomppuisen menonsa” syistä.
– Keskusta kaatoi kaksi vuotta sitten oman hallituksensa. Saman vuoden joulukuussa kaatui pääministeri Rinne. Syyskuussa 2020 keskusta vaihtoi oman johtajansa. Ja nyt keikkuu hallitus.
Martikainen näkee itse, että puoluetoiminnan sisäisen logiikan kannalta johtajuus ja toimintatavat eivät ole onnistuneet.
– Osallistaminen, yhdessä tekeminen ja pitkäkestoinen valmistelu ovat vaihtuneet yksittäisten asioiden päättämiseksi ja parhaan päiväkohtaisen perustelun löytämiseksi.
Puoliväliriihen kriisistä ei ole hyvää ulospääsyä, Martikainen tulkitsee.
– Jos hallitus kaatuu, syntyy suoranainen pakko itsearvioinnille. Jos se jatkaa, sen toimintakyky on varmasti kärsinyt vaurioita, joiden korjaaminen edellyttäisi myös ja erityisesti keskustalta perusteellista oman toimintatavan uudistamista.
Martikainen katsoo keskustan eduskuntaryhmälle käyneen selväksi, että hallituskumppaneille tärkeät, menoja lisäävät kirjaukset ovat toteutuneet, mutta keskustalle tärkeät rakenteelliset uudistukset eivät.
Laaja-alaiset maakunnat sekä työllisyystavoitteet kun ovat vielä kaukana maalista.
Hallituksen kaatuminen merkitsisi myös sitä, että hallituksen esitykset ”sellaisista pikkuseikoista” kuin EU:n elvytyspaketista ja sote-uudistuksesta raukeaisivat, Martikainen muistuttaa.
Hän heittää myös ratkaisuvaihtoehdon hallituspohjan muuttamisesta.
– Nykyhallituksen kaatumisen tai jatkamisen ohella on yksi teoreettinen vaihtoehto: jos vihreät estää kompromissin syntymisen, pääministerin kannattaa kilauttaa kristillisdemokraateille. Ainakin sen vaihtoehdon väläyttäminen voisi panna vauhtia rattaisiin.