Poikkeuksellinen purkaus nelivuotiaan kohtalosta: "Paha on toistunut"

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ottaa poikkeuksellisen voimakkaasti kantaa lastensuojelun tilanteeseen.

Lastensuojelun riittävyys on ollut kuluneella viikolla julkisessa keskustelussa Joensuussa tapahtuneen neljävuotiaan lapsen kuolemantapauksen vuoksi. 4-vuotiaan kuolemaa on käsitelty Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa.

Keskusrikospoliisi selvittää, onko myös viranomaisia syytä epäillä asiassa jostain rikoksesta.

Talentian tiedotteessa korostetaan, ettei ammattijärjestö ota suoraan kantaa Joensuun tapahtumiin. Järjestö kuitenkin vertaa tapausta vuonna 2012 tapahtuneeseen Vilja Eerikan väkivaltaiseen kuolemaan.

– Vuonna 2012 pieni Vilja Eerika menetti henkensä Helsingissä. Jälleen sama paha on toistunut. Tällä kertaa Joensuussa 4-vuotiaan pojan kohdalla. Molemmat lapset olivat lastensuojelun asiakkaita, mutta kuolemia ei onnistuttu ehkäisemään, Talentian tiedotteessa sanotaan.

– Taakka ja suru on valtava koko sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattikunnalle.

Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio huomauttaa järjestön varoittaneen jo Vilja Eerikan kuoleman jälkeen, että sama voi toistua uudelleen.

Järjestö vaati Karsion mukaan tuolloin lastensuojelun kriisin ratkaisemista riittävillä resursseilla, 25 lapsen asiakasmitoituksella ja työntekijöihin panostamalla.

– Näitä epäkohtia ei kuitenkaan ole korjattu, vaikka ongelmat ovat tiedossa. Saamme jatkuvasti sosiaalityöntekijöiltä ja sosionomeilta viestiä, jotka kertovat lastensuojelun karusta arjesta – erittäin vaativasta ja tärkeästä työstä, jota tehdään veitsen terällä tasapainoillen vakavassa henkilöstöpulassa, Karsio sanoo tiedotteessa.

Karsion mukaan hyvinvointialueet eivät ole olleet kiinnostuneita keskustelemaan Talentian kanssa ratkaisuista sosiaalityöntekijäpulaan.

Hänen mukaansa laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on rekisterissä reilusti yli hyvinvointialueiden tarpeen, mutta siitä huolimatta lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ei saada rekrytoitua ja työpaikkojen pitovoima on heikko.  

– Palkkaus ei vastaa työn äärimmäistä vaativuutta ja resurssit eivät riitä eettisesti kestävään työhön. Koska sitoutuneimmankin työntekijän kestokyvyllä on rajansa, pyöröovi viuhuu ja lastensuojelussa asiakkaana olevalla lapsella saattaa olla jopa 20 eri sosiaalityöntekijää lapsuutensa aikana. Tilanne on täysin kestämätön niin työntekijöiden kuin lasten kannalta, Karsio sanoo.  

Hän viittaa Talentian juuri julkaisemaan työolobarometriin, jonka mukaan 82 prosenttia sosiaalialan korkeakoulutetuista kokee omaan työhön liittyvän paljon tai jonkin verran ongelmia tai haasteita.

– Suurimpina syinä niille nähdään hankalat asiakastilanteet ja työntekijäpula. Yli 90 prosenttia vastaajista pitää työntekijämäärän vähäisyyttä merkittävänä ongelmana, ja 70 prosenttia näkee palkan tärkeimpänä kehittämisen kohteena. 

Talentian mukaan päättäjien on kannettava tilanteesta vastuunsa.

Järjestön mukaan hyvinvointialueiden sosiaalihuollon budjetit tulee tehdä riittävän suuriksi, jotta lastensuojelu voi aidosti auttaa lapsia.

– Vastuu ei voi olla yksittäisellä työntekijällä, vaan hyvinvointialue on velvollinen huolehtimaan siitä, että ammattilaisilla on työn tekemisen perusedellytykset kunnossa. Hallitus on vastuussa siitä, että hyvinvointialueilla on riittävä rahoitus, tiedotteessa sanotaan.

Karsion mukaan päättäjien on varmistettava, että lastensuojelu on riittävästi resursoitu.

Hänen mielestään päättäjillä pitäisi olla vastuu myös lastensuojeluasiakkaiden kuolemantapauksissa. Hän ihmettelee, että Suomessa tutkinta ulottuu vain johtavan sosiaalityöntekijän toimien selvittämiseen, vaikka työntekijöillä ei tosiasiallisesti ole välttämättä ollut resursseja tehdä työtään kunnolla.

– On kohtuutonta, että yksittäinen sosiaalityöntekijä kantaa virkavastuullaan ja harteillaan valuvikaista järjestelmää, Karsio sanoo.  

Karsio muistuttaa, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja sosionomit onnistuvat vuosittain auttamaan kymmeniätuhansia lapsia.

Silti lastensuojelu ei voi tietää kaikkea sitä hätää ja turvattomuutta, jota osa lapsista tänään kokee.  

– Yksikään lapsi tai perhe ei voi olla hädän tai turvattomuutensa kanssa odottamassa palveluita. Jokainen päivä vaurioittavissa kasvuolosuhteissa voi olla lapselle viimeinen.