Pirkanmaalainen torppakylä näyttää kiertotalouden mallia – puikoissa puuhaa takavuosien vaaleista tuttu ääniharava
Aurinkoinen syyspäivä kertoo värikkäällä kielellään, että kyllä täällä maalla on hyvä asua.
Tämä on myös kyläaktiivi Marjatta Stenius-Kaukosen viesti Pälkäneen Rautajärvellä.
– Olen aina tykännyt olla maalla, kulkea metsissä, sienestää ja marjastaa. Täällä on hyvä elää. En kaipaa kaupunkia. Niin paljon tekemistäkin täällä on, on kulttuuritoimintaa, erilaisia tapahtumia, ettei tarvitsekaan mennä pidemmälle. On konserttia ja elokuvia, ja kirkonkylällekin pääsee tapahtumiin aika kätevästi.
Stenius-Kaukonen on tuttu nimi politiikan pyörteistä. Vuosikymmenien ajan hän vaikutti eduskunnassa ja Tampereen kaupunginvaltuustossa, usein vaalipiirin ja kaupungin ääniharavana. Euroopan parlamentissa SKDL:n, Demokraattisen vaihtoehdon ja vasemmistoliiton konkari toimi eduskunnan valitsemana vajaan kahden vuoden mittaisella Suomen ensikaudella.
Kaupunginvaltuusto jäi ja kotipaikka vaihtui virallisesti kymmenen vuotta sitten. Vaikuttaminen on jatkunut kylätyön parissa.
Torppakylä on hanke, jolla Rautajärven elinvoimaa ja houkuttelevuutta pyritään kasvattamaan. Kyse ei ole pelkästään rakentamisesta, vaan mukana on kulttuuria, historiaa ja kiertotalouden edelläkävijyyttä.
Kyläkoulu lopetti toimintansa viime vuonna. Isku oli kova, mutta kylä on päättänyt pärjätä.
Rautajärvi on otollinen kylä torppahankkeelle. Stenius-Kaukonen kertoo, että kylä on rakentunut kahden kartanon ympärille ja näillä oli yhteensä peräti noin 60 torppaa ennen vuoden 1918 torpparivapautuslakia.
Vanhoja rakennuksia alueella on siis riittänyt. Nyt näille on annettu uutta elämää.
Torppakylä on muutaman vuoden ikäinen projekti. Stenius-Kaukosen mukaan idea lähti alun perin sähkömies Pauli Luhtajärveltä, joka on työssään kiertänyt paljon lähiseutuja, ja tiesi, kuinka paljon tyhjiä taloja siellä ja täällä on.
Torpat, mökit ja talot voisivat saada uuden elämän niin, että ne puretaan ja käyttökelpoisista osista tehdään uusia rakennuksia.
Vanhoja torppia Rautajärven talkooporukka on purkanut nyt kolme, ja lisäksi kahdesta ottanut osia. Luhtajärvi kuuli radiosta jutun perinnerakentamisesta, ja näin hankkeeseen löydettiin rakennustekniikan ja arkkitehtuurin professoreitakin mukaan. Torppakylän suunnitelma tehtiin diplomityönä.

Stenius-Kaukosen aviomies Erkki Kaukonen on syntyjään rautajärveläinen ja saanut vaimonsakin juurtumaan kylälle reilun neljänkymmenen vuoden aikana. Erkki Kaukosen äidinäidin suvulla ollut talo sai kunnian olla pioneeritorppa ja tulla puretuksi uutta käyttöä varten ensimmäisenä.
– Se oli ollut parikymmentä vuotta tyhjillään, ja kattokin osin romahtanut. Paljon oli silti hyvää tavaraa, ja talkoilla se purettiin. Tosin hirsien nostoon tarvittiin palkattuja ammattilaisia, Stenius-Kaukonen kertoo.
Kiertotaloutta on sekin, että vanhoista kalaverkkojen merkeistä tehtiin merkit siihen, mikä hirsi kuului mihinkin.
Hirsien nostossa huomattiin, että osa oli mätää.
– Siinä oli jotain AIV-muovisäkkejä vedetty kulmiin ja pilattu tällä tavalla puu. Ei saatu tarpeeksi pitkiä hirsiä, eli ei niistä torppaa saanut koottua. Muuta käyttöä onneksi oli.
Pentin jälkeen purkuvuorossa oli Pentinmäki, josta uuden torpan hirret ja vuorilaudat ovat pääosin. Se löytyi, kun Stenius-Kaukonen kävi miehensä äidin kanssa hunajaostoksilla sukulaismiehen luona. Taas mentiin hunajaostoksille ja kysyttiin, mitä isäntä on ajatellut pihapiirissä olevalle vanhalle talolle tehdä.
– Purkaa pitäisi, kuului vastaus.
– Minä sitten ehdotin, että siirretään tuo torppakylään, ja tämähän sopi hyvin. Oli tyytyväinen, että sai mörskän pois, ja vaimokin kuulemma ihmetteli, että miten tuo aurinko nyt paistaa keittiöön, Stenius-Kaukonen naurahtaa.
Pentinmäenkin purkivat pääosin talkoolaiset, mutta katon purkamisesta maksettiin ammattilaisille.
Erityisen komeita olivat jykevät lattialankut, jotka päätyivät uuteen torppaan. Leivinuunin tiiletkin saivat uutta elämää uuden torpan saunarakennuksessa.
Jätepuusta on tehty kasvien kasvua parantavaa biohiiltä.

Kauempaa tai lähempääkään ei ehkä tajua, että uuden näköinen punainen tupa on tehty vanhoista materiaaleista. Aurinkopaneelit katolla lisäävät nykyaikaisuuden vaikutelmaa.
Torppakylä on nousemassa talo kerrallaan pellolle Rautajärven keskustan kylkeen. Kyläkeskus Rautahovi näkyy pellon yli tien toisella puolella.
Kun tarkemmin katsoo, perinteisiä elementtejä kyllä huomaa, tai luulee huomaavansa. Kirkas punainen maali on sekä hyvin perinteisen että hyvin tuoreen näköinen raikas elementti.
Yksi pihapiiri on tässä vaiheessa valmiina. Siinä on kaksi erillistä asuntoa. Toisen ovella asukas Ranja Aukee ja Tara-koira ovat hymyileväisinä ihmettelijöitä vastassa.
Sisällä on vanhan torpan tuntua, jota tuovat etenkin hirsiseinät, pönttöuuni ja Pentinmäen jykevät lattialankut. Täysin vanhaa mallia ei ole haettukaan, torppakylän kun on tarkoitus olla kiertotaloutta eikä museointia.
– Tämä on tällaiselle aina kaupungissa asuneelle näin hienosti sanoen uusi alku, mutta oikeastikin kaikki on erilaista. Helsingistä olen alun perin ja Tampereella asuin pisimmän ajan, mutta vanhemmiten sitä kaipasi luontoa ja ihmisten lähellä oloa, Aukee kertoo.
Ihmisten lähelle pääsee pienessä kyläyhteisössä ehkä paremmin kuin kaupungin ihmisvilinässä.
– Konstailemattoman uteliaita ovat täällä, mutta myönteisessä hengessä. Ja auttavaisia ovat. Vielä oppii uusia asioita, kun työelämän ajan oli nenä kiinni kirjassa. Me ollaan kotiuduttu hyvin, Aukee sanoo myös Taran puolesta.
Seinänaapurina asuva Tellervo-rouva on ollut tärkeässä roolissa, kun Aukee on tutustunut uuteen paikkakuntaansa.
Samaan pihapiiriin on tehty myös saunarakennus. Löylyjä kehuvat sekä Aukee että Stenius-Kaukonen. Vanhat tiilet ja saunakamarin harmaantuneet seinälaudat ovat kaunis sisustuselementti.

Vaikeuksiakin matkaan on mahtunut. Kyläyhdistys ja torppakylää varten perustettu osakeyhtiö pohtivat yhtä aikaa monia ongelmia.
Kyläyhdistyksellä on aikaa ensi vuoden toukokuuhun keksiä Rautajärven koululle järkevää käyttöä, muussa tapauksessa Pälkäneen kunta myy sen.
– Nyt kun hinnat ovat nousseet, eivät vieressä olevista kunnan vuokra-asunnoista saatavat vuokrat enää riitä koulun lämmitys- ja muihin kustannuksiin, Stenius-Kaukonen kertoo.
Koululla harjoittelee muutama bändi, siellä käy kutojia ja kutomiskurssilaisia, vieressä on frisbeegolf-rata. Vielä ei voi sanoa, mikä on todennäköisintä koulun tulevaisuudelle.
Asuntoja tarvittaisiin sekä Rautajärvellä että entisen Luopioisten kunnan kirkonkylällä. Asuminen olisi kyllä halpaa.
– Työvoiman puutetta harmittelee moni työnantaja. Luopioisiin haettiin eräälle yritykselle Puolasta työntekijöitä. Ovat hyviä ja heidät halutaan pitää, mutta he joutuvat asumaan Valkeakoskella tai Kangasalla, Stenius-Kaukonen kertoo.
Kaikki toimet torppakylästä muuhun kylätoimintaa tähtäävät samaan maaliin, elävämpään Rautajärveen.

Vaikuttaja on seepra, joka ei pääse raidoistaan, Stenius-Kaukonen kuvailee. Hän ahkeroi kylätoiminnan lisäksi edelleen lähialueen sote-asioiden parissa, jotka ovat lähellä hänen sydäntään.
– Olemme yrittäneet saada Luopioisiin toista lääkäriä takaisin. Toivottavasti hyvinvointialue ottaa oikean asenteen tämän kanssa.
SKDL:n kansanedustajana jo ollessaan hän tuli avioliiton kautta keskustataustaiseen sukuun. Appi Toimi Kaukonen vaikutti keskustan puoluehallituksessakin.
– Paavo Väyrynen kysyi mieheltäni Ekiltä, mitenkä se Toimi tulee toimeen tuollaisen miniän kanssa. Hyvin kyllä pärjättiin, kun tutustuttiin.
– Täällä on ollut aina huonoja teitä, ja Toimi niille yritti saada parannusta. Hänen kuolemastaan tuli kesällä 30 vuotta. Minä olen Toimin työtä tiepolitiikassa jatkanut, ja kyllä on kunnostustöitä tänne saatukin.

Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä marraskuussa 2022.