Parlamentaarinen pöytä saa miljardipotin – puolustuksen Nato-rahoista hyötyy muukin yhteiskunta, uskoo SDP:n ryhmäpuheenjohtaja Tytti Tuppurainen

SDP

Natossa sovittu puolustusrahojen korotusmalli luo mahdollisuuksia panostuksiin muuallekin yhteiskuntaan, arvioi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen.

Haagin huippukokouksessa sovittiin odotusten mukaisesti, että Nato-maat nostavat puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta kymmenen vuoden kuluessa. Korotuksesta 3,5 prosenttia on  varsinaisia puolustusmenoja ja 1,5 muuta, tavalla toisella puolustuksella perusteltavissa olevaa rahaa.

Tuppurainen huomauttaa Suomenmaalle, että Nato-maat nielivät Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin asettaman viiden prosentin tason suoralta kädeltä, asiasta neuvottelematta.

– Tässä tapauksessa Eurooppa tarttui heti syöttiin ja lähdettiin tähän viiteen prosenttiin, mutta kuitenkin sellaisella eurooppalaisilla luovuudella, mikä osoittaa myös meidän kykymme sopeutua erilaisiin olosuhteisiin.

Koska 1,5 prosentin osuus ei tule Naton puolustussuunnitelmista ja suorituskykytavoitteesta, sen käyttöön jää Tuppuraisen mukaan paljon kansallista liikkumavaraa. Sijoituskohteita hän arvioi löytyvän varmasti esimerkiksi sotilaallista liikkuvuutta tukevan infrastruktuurin alueelta Itä- ja Pohjois-Suomesta.

– Ja myöskin lääkintähuollon alueelta, joka vahvistaa osaltaan myös turvallisuutta ja kansanterveyttä. Eli tässä voidaan nähdä hyötyjä myös yhteiskunnan muille kuin pelkästään kovaan turvallisuuteen ja puolustukseen liittyville lohkoille.

Tuppurainen ei usko, että rahojen jaossa mennään kuitenkaan aluepolitiikka edellä.

– Mutta uskon, että tästä koituu synergiaetuja. Koska meidän huoltovarmuuden kannalta keskeinen logistinen reitti kulkee tuolta Perämeren kaaren yläpuolelta kohti Norjan satamia, ja tämä uusi poliittinen maantiede avaa myös aluepoliittisia mahdollisuuksia.

Tuppuraisen mukaan kriisinkestävyyteen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen on panostettava joka tapauksessa.

– Ja on hyvä syy olettaa, että ainakin huomattava osa näistä 1,5 prosentin vaatimuksista sisältyy jo nyt suunnitelmiin, joita voidaan pitää jossain määrin budjetissa jo sisällä olevina. Joten se rima ei sitten kuitenkaan ole ulottumattomissamme, vaan tämä voidaan saavuttaa. Ja on meidän etumme, että se saavutetaan,

Puolustusmenoja ryhtyy pohtimaan parlamentaarinen ryhmä, joka linjaa konkreettisesti mihin puolustuksen tulevat Nato-miljardit käytetään. Rahoituksen hankkiminen jää seuraavan hallituksen murheeksi.

– Olemme hyvin tyytyväisiä, että tämmöiseen on päädytty, Tuppurainen kiittelee. Ryhmässä pitäisi hänen mukaansa katsoa paitsi hankintoja, myös talouden isoon kuvaan liittyvää kokonaisuutta. SDP:n puolesta työssä voidaan hänen mukaansa edetä nopeastikin.

Hankinnoissa Puolustusvoimilla on Tuppuraisen mukaan luonnollisesti paljon sananvaltaa, koska he tuntevat parhaiten suorituskykytarpeet, joihin on syytä investoida. Suurimmat tarpeet on joka tapauksessa maavoimilla.

Turvallisuuskysymykset olivat vahvasti esillä myös eduskunnan istuntokauden loppumetreillä, kun eduskunta hyväksyi rajaturvallisuuslain eli niin sanotun käännytyslain jatkoajan, uuden puolustusselonteon ja Suomen irtaantumisen jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.

Suurimman oppositioryhmän SDP:n peukku näytti kaikille ylös, mutta 5/6 enemmistön vaativan käännytyslain vastustajille piti myöntää poikkeuslupa, kuten viime kesänäkin. Kuusi SDP:n edustajaa äänesti lakia vastaan.

Tuppuraisen mukaan olisi ollut kohtuutonta vaatia kiisteltyyn lakiin kriittisimmin suhtautuvia edustajia ruotuun, koska esitys oli sisällöltään lähes ennallaan.

Myös Ottawan miinasopimuksesta irtautumisessa SDP teki ryhmäpäätöksen, jossa ei kuitenkaan myönnetty poikkeuslupia. Tuppuraisen mukaan Ottawa-kysymyksessä ei ollut vastaavia ristiriitoja kansainvälisten sopimusten ja perustuslain kanssa, vaan kysymyksessä oli puhtaasti Suomen turvallisuuteen liittyvä kysymys.

– Ja tässä ryhmä oli hyvin määrätietoinen, että ryhmäpäätös pitää ja sen mukaan mennään. Ja näinhän sitten kävikin.

Äänestyksessä kiinnitti huomiota useiden miinasopimuksesta irtautumisen vastustajiksi arveltujen SDP:n edustajien poissaolo.

– Olen käynyt tämän tilanteen kaikkien kanssa lävitse ja jokaisella oli henkilökohtainen syy olla poissa täysistunnosta tuolloin torstaina, Tuppurainen kettoo.

Kysymykseen, olisiko henkilökohtaisia syitä kuitenkin hieman ”priorisoitu” Ottawa-äänestyksen edelle, Tuppurainen vastaa, ettei hänellä ole mitään syytä kyseenalaistaa edustajien eduskunnan kansliaankin antamia ilmoituksia.

Tuppurainen ei halua lähteä ruotimaan nimetöntä kritiikkiä, jota ryhmän sisältä on julkisuuteen äänestyksen yhteydessä esitetty. Myös entinen pitkäaikainen eturivin demaripoliitikko Erkki Tuomioja on kuitenkin paheksunut, että SDP:tä johdetaan kuin ”jotain kurikomppaniaa”.

– Erkki Tuomiojaa voin kiittää kyllä sydämellisesti johdonmukaisuudesta, että hän on omilla kasvoillaan ja omalla nimellään jo vuosia, ellei vuosikymmeniä, esittänyt vastaavanlaista kritiikkiä, Tuppurainen kuittaa.

Mutta onko sitten perinteinen ideologinen maailmanparantaminen saanut väistyä SDP:ssä pragmaattisen turvallisuusajattelun teitä ja jäänyt vasemmistoliiton heiniksi?

Tuppurainen myöntää, että SDP:llä vasemmistoliitolla on monista yhtäläisyyksistä huolimatta erilainen toimintakulttuuri.

– Meillä ei riitä se, että olemme yksin näkemystemme kanssa oikeassa ja esitämme osuvaa kritiikkiä, Tuppurainen muotoilee. Hänen mukaansa puolueessa on tilaa uusille idealisteille, ja ohjelmatyötä tehdään koko ajan myös idealismin ja ”maailmanparantamisen” hengessä tulevia vaaleja varten.

Oppositiossa SDP:llä on kohtalotoverina tällä hetkellä edellisen vaalikauden hallituskumppani keskusta, joka on tehnyt joissakin asioissa yhteistyötä SDP:n kanssa, joissakin ei.

Tuppurainen sanoo, että SDP on lähtenyt siitä, että vahva ja yhtenäinen oppositio on paras haastamaan hallitusta. Hänen mukaansa on kuitenkin keskustan asia, kenen kanssa se tekee yhteistyötä.

– Me olemme aina avanneet esimerkiksi välikysymyskeskustelut kaikkien oppositiopuolueiden kanssa. Ja on ollut sitten keskustan oma valinta, jos se ei ole lähtenyt mukaan.

Tuppurainen muistuttaa, että tällä vaalikaudella oppositio kuitenkin yhtynyt esimerkiksi välikysymyksissä sairaaloiden alasajosta, palkkakuoppalaista ja kunta- ja aluevaalien alla pimitetyistä lisäsäästöistä.

– Samoin tämä viimeisin, joka tehtiin keskustan johdolla velkaantumisesta, oli erinomaisen hyvin ajoitettu välikysymys, Tuppurainen kiittelee. Välikysymyksessä esiintyi ensimmäistä kertaa rintama, jossa olivat mukana keskusta, SDP ja Liike Nyt.

Hyvin tiedossa on, että keskusta ei viihtynyt pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksessa, jossa se joutui mielestään koko ajan 4-1-asetelmaan, vääntämään kaikkia muita vastaan ja leimattiin oikeisto-oppositiossa punavihreiden apupuolueeksi, Lopputulemana oli jälleen kova vaalitappio.

Antti Rinteen ja Marinin hallituksissa ministerinä toiminut Tuppurainen arvioi, että keskusta olisi ehkä menestynyt paremmin, jos se olisi omassa viestinnässään keskittynyt niihin saavutuksiin, joita se sai mukana olleena.

Tuppuraisen mukaan keskusta sai lähes kaikissa neuvotteluissa huomattavan osan omista tavoitteistaan läpi, ja sen kädenjälki kyllä näkyi.

– Ja sen sijaan, että usein se viesti oli ikään kuin anteeksi pyytelevä, olisi ollut myöskin aineksia sille, että olisi otettu enemmän kunniaa siitä työstä, jota Marinin hallituksen kaudella tehtiin vaikeissa olosuhteissa, hän pohtii.

Hallituspohjaspekulointeja Tuppurainen pitää vielä ennenaikaisina. Keskustan kanssa tehtävälle yhteistyölle hän ei näe kuitenkaan minkäänlaista estettä.

– Itse tulen Pohjois-Pohjanmaalta, jossa keskustayhteistyö on, voi sanoa lähtökohta. Ja minulle se on hyvin luontevaa.

Tuppuraisen mukaan SDP pyrkii voittamaan vaalit ja tekemään tuntuvan vaalivoiton turvin politiikkaan suomalaisten odottaman suunnanmuutoksen.

– Me tulemme katsomaan työmarkkinapolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa ja ylipäänsä talouspolitiikkaa sen suunnanmuutoksen näkökulmasta. Ja vaalit ratkaisevat sen, minkälaisella koalitiolla hallitusohjelmasta lähdetään neuvottelemaan.

Neljättä kauttaan eduskunnassa istuvan Tuppuraisen piti johtaa tämän vaalikauden eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, mutta SDP:n puheenjohtajan vaihtuminen Sanna Marinista Antti Lindtmaniin muutti kuviot.

Tuppuraisen mukaan ryhmäpuheenjohtajan kalenteri täyttyy työtehtävistä pitkälti kesäisinkin, minkä Lindtman kuulemma ”unohti” valinnan yhteydessä hänelle kertoa. Nyt kesätauolla näyttäisi kuitenkin olevan aikaa myös mökkeilyyn, saunomiseen ja ajan viettämiseen perheen ja sukulaisten parissa.

Tuppurainen kertoo myös menevänsä miehensä, eduskunnan hallintojohtajan Pertti Rauhion kanssa jälleen Kuhmoon nauttimaan kamarimusiikista.

– Se on aivan parasta ja suosittelen sitä kaikille. Se kaupunki syttyy aivan uskomattomaan elämään keskellä heinäkuuta ja konsertteja on mistä valita, hän hehkuttaa.