Pankkimies Sixten Korkmanilta yllättävä kulttuuripuheenvuoro
Sixten Korkmanin kirja Talous ja humanismi (Otava) jatkaa ja syventää eri foorumeilla esiintyvän entisen elinkeinoelämän sanansaattajan viestiä siitä, että ihmiskunnan suurimmat ongelmat eivät ole teknis-taloudellisia, vaan sosiaalisia, ekologisia, kulttuurisia ja poliittisia.
Myös talouden ymmärtämiseksi tarvitaan siis kulttuuritietoisuutta ja humanismia – ja Suomen tapauksessa vähemmän insinööriajattelua ja -johtajia.
Toinen oleellinen painotus on, että talous on kelvollisten elinolojen ja inhimillisen toiminnan mahdollistajana välineellisesti tärkeä, mutta ei itseisarvo.
Talouspuheeseen pohjaavat poliittis-ideologiset valinnat esitetään silti Suomessa(kin) juuri itseisarvoisina välttämättömyyksinä lähes riippumatta siitä, mikä taho kulloinkin on vallassa. Vain valintojen painotukset vaihtelevat.
Korkman muistuttaa, että taloustieteen valtavirrassa ihmistä pidetään omaa hyötyään rationaalisesti maksimoivana yksilönä.
– Tämän robottimaisen olion mieltymykset tai preferenssit ovat annettuja ja muuttumattomia yli ajan, hän kommentoi sarkastisesti.
Kulttuuria ei ole katsottu osaksi taloutta, koska se on yhteisöön, sen vuorovaikutukseen ja perimmäisiä kysymyksiä pohtivaan ymmärrykseen saakka menevä käsite.
Korkmanin mukaan kulttuuri on ihmis- ja yhteiskunnan ydintä, vaikka humanismia ei arvosteta kuten ”kovia tieteitä” ja kulttuuritoimijoiden rahoituksesta käydään jatkuvaa vääntöä. Korona-ajan rajoituspolitiikka ja kulttuurialojen kohtelu saivat monet näkemään Suomen kulttuuria väheksyvänä ja jopa halveksivana yhteiskuntana.
Talouskasvun ja -kehityksen siunauksellisuutta on alettu kyseenalaistaa vasta ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien myötä. Kapitalismi-luvussa Korkman kommentoi näitä ja muita kipukohtia, ideoiden taistelua ja oikeistopopulismin nousua.
Kun ongelmat ovat globaaleja, kansainvälisen yhteistyön puute johtaa umpikujaan. Toisin kuin monet taloustieteilijät, Korkman linjaa, ettei nykyinen talouskasvu ei ole yhdistettävissä maapallon kestokykyyn rajallisena ekosysteeminä.
Myönteinen talouskehitys voi edistää demokratialle suotuisia arvoja, ja laajojen ryhmien kannalta kielteinen kehitys voi ruokkia demokratiaa vierastavaa populismia. Jälkimmäisestä kertovat karua kieltään 1930-luvun kokemukset. Toisaalta Kiinan ja Venäjän kaltaiset valtiot ovat käyttäneet talouskasvua ja elintason nousua väylänä diktatuurihallintoonsa.
Sixten Korkman: Talous ja humanismi. Otava, 383 s.
Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä marraskuussa 2022.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.