Ovatko vesitornit mennyttä maailmaa? Eivät, ja siihen on tärkeä syy
Monen suomalaisen kaupungin tai taajaman maisemaan kuuluvat vesitornit on korvattu joissakin maissa alavesisäiliöillä, joista vesi pumpataan suoraan vesijohtoverkostoon.
Suomessakin on toisinaan esitetty ylävesisäiliöistä ja vesitorneista luopumista ja muutamilla paikkakunnilla ja pienemmissä järjestelmissä näin on tehtykin. Pieniin järjestelmiin vesitornit ovat liian kalliita rakentaa.
Eniten vesitorneja rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Mutta onko vesitornien käyttö vanhanaikaista ja vieläkö niitä tarvitaan?
Vesihuollon tutkijoiden Tapio Katkon, Petri Juutin ja Riikka Juutin kirjan Vesihuollon myytit (2022) mukaan Suomen oloissa vesitornit on havaittu tarpeellisiksi erityisesti vesilaitosten toimintavarmuuden vuoksi ainakin kaupungeissa ja suurimmissa taajamissa.
Suomessa kunkin kaupungin ylävesisäiliöiden ja vesitornien yhteenlaskettu säiliötilavuus on noin 10-60 prosenttia veden keskimääräisestä vuorokausikäytöstä. Niiden avulla vedenjakelu voidaan häiriötilanteessa siten turvata ainakin muutaman tunnin ajan. Tämä on erityisen tärkeää kriittisten vedenkäyttäjien, kuten sairaaloiden kannalta.
Käyttämällä vesitorneja yhdessä nykyaikaisen pumpputeknologian kanssa voidaan myös säästää ja optimoida energian käyttöä.
Vesitornien rakennustavat ja -materiaalit vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa vesitornit valetaan betonista osin siksi, että näissä maissa on vahva betoniteollisuus ja -tietämys. Sen sijaan Pohjois-Amerikassa käytetään lähes pelkästään teräksestä tehtyjä vesitorneja.
Suomen vanhin ja vielä käytössä oleva maan alle rakennettu ylävesisäiliö valmistui Tampereen Pyynikille vuonna 1898. Ensimmäinen jalan varassa seisova vesitorni rakennettiin Hankoon vuonna 1910, mutta venäläisjoukot räjäyttivät sen jatkosodan alkuvaiheissa 1941.
Vanhin vielä käytössä oleva vesitorni rakennettiin Vaasaan vuonna 1915.
Vesitorneja on ryhdytty vaurioiden välttämiseksi ja toiminnan turvaamiseksi saneeraamaan erityisesti 2000-luvulla. Vesitornien ikääntymisen aiheuttamista ongelmista saatiin muistutus Jyväskylän Kangasvuoressa marraskuussa 2012, kun elementtirakenteisen vesitornin yläosa sortui ja putosi maahan kappaleiksi.
Syynä oli elementtejä sitoneen ja seiniä tukeneen betonipalkin katkeaminen korroosiovaurioiden vuoksi. Vastaavanlaiset tornit muualla Suomessa tarkastettiin ja korjattiin.