Oppivelvollisuusiän pidentämisen edessä vielä monta mutkaa – "Aikataulu tuntuu varsin kunnianhimoiselta"

Hallituksen on tarkoitus nostaa oppivelvollisuusikä 18 ikävuoteen, mutta uudistuksen tiellä on vielä paljon avoimia kysymyksiä.

Uudistusta valmistelevan seurantaryhmän jäsenet sanovat, että uudistuksen voimaantuloaikataulu on tiukka. Osa arvioi, että ainakin jonkinlainen siirtymäaika tarvittaisiin.

Nykyistä laajemman oppivelvollisuuden on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Hallituksen luonnoksen on tarkoitus lähteä lausuntokierrokselle keväällä, ja eduskuntaan sen on tarkoitus tulla syksyllä.

– Olemme seurantaryhmässä käsitelleet vain suuntaviivoja. Suuntaviivoissa on vielä todella paljon kysymyksiä, ja kysymyksiä on tullut lisää. Tämä aikataulu tuntuu varsin kunnianhimoiselta, sanoo Sivistystyönantajien (Sivista) elinkeinopolitiikasta vastaava johtaja Laura Rissanen.

Rissanen on myös kokoomuksen pitkäaikainen kuntapoliitikko Helsingistä.

Samoilla linjoilla on KT Kuntatyönantajien opetus- ja sivistystoimen neuvottelupäällikkö Hannu Freund. Hän arvioi, että jonkinlainen siirtymäaika tarvitaan ja aikataulun suhteen voi tulla vaikeuksia monilta osin.

– Esimerkiksi oppivälineiden maksuttomuuteen liittyvät järjestelyt voivat vaatia lisäaikaa, Freund sanoo.

Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen pitää hyvin haasteellisena rahoituksen riittävyyttä ja sitä, että uudistus tulisi voimaan vuodenvaihteessa.

Hän pelkää, että opetussektorille tulee jälleen laki, jota kaikki koulutuksen järjestäjät eivät pysty tai ryhdy täysimääräisesti joka puolella yhdenvertaisesti toteuttamaan. Hänen mukaansa näin kävi esimerkiksi ammatillisen koulutuksen reformissa – laki tuli voimaan, mutta sitä ei kaikkialla pystytty noudattamaan.

– Yksi syy tähän oli riittämätön rahoitus. Lisäksi näin isoihin muutoksiin tarvittaisiin siirtymäajat, Lahtinen sanoo.

Sivistan Rissasen mukaan syksyn aikana seurantaryhmässä on puhuttu paljon siitä, keitä uudistus koskee ja millä tavalla.

Keskustelua on ollut paljon muun muassa siitä, päättyykö oppivelvollisuus heti, kun täyttää 18 vuotta vai esimerkiksi saman vuoden lopussa, jolloin oppivelvollisuus olisi kaikilla samanmittainen. Jos oppivelvollisuus päättyy heti, kun opiskelija täyttää 18 vuotta, tammikuussa syntyneiden oppivelvollisuus olisi lyhyempi kuin loppuvuodesta syntyneiden.

Toisaalta, mitä perustuslaki sanoo siitä, että oppivelvollisuus jatkuu, vaikka olisi jo 18-vuotias?

Uudistuksen on tarkoitus myös turvata maksuton oppivelvollisuus.

– Oletko oikeutettu niihin maksuttomiin materiaaleihin vain siihen asti, kunnes olet 18-vuotias, vai oletko oikeutettu niihin koko tutkinnon ajan. Jos niihin on oikeutettu vain siihen asti, kunnes olet 18-vuotias, opiskelijoita kohdellaan luokassa eri tavoin, Rissanen sanoo.

Kysymys on myös siitä, mitä kaikkea maksuttomuus koskee. Korvataanko esimerkiksi soittimia? Rissanen sanoo.

Auki on lisäksi esimerkiksi se, kuka maksaa. Joutuuko maksumieheksi oppilaan kotikunta vai kunta, joka järjestää koulutuksen?

OAJ:n huolena on lisäksi se, heikentääkö maksuttomuus opettajien mahdollisuutta käyttää opiskelijoiden kanssa laadukkaita oppimateriaaleja.

Sekä Sivista että OAJ peräänkuuluttavat sitä, että resursseja pitäisi suunnatta peruskouluun, jotta toiselle asteelle siirryttäessä oppilailla olisi tarvittava osaamistaso. Tällöin myös tutkinnon keskeyttäneiden määrä vähenisi.

OAJ:n mukaan huolena on se, onko uudistuksessa niitä elementtejä, joiden avulla nykyisin toisen asteen keskeyttävä 15 prosenttia ikäluokasta saa sen suoritettua.

Sivista ja OAJ ovat toivoneet, että oppivelvollisuus alkaisi esikoulusta ja että esikoulu olisi kaksivuotinen.

– Olisimme halunneet pidentää oppivelvollisuutta alkupäästä, sillä mitä varhaisemmassa vaiheessa kaikki oppimisvaikeudet voidaan huomioida, sitä parempi, Rissanen sanoo.

OAJ toivoo lisäksi, että lakiin kirjattaisiin opettajamitoitus, joka koskisi sekä perusopetusta että toista astetta.

– Vain näin voidaan taata oppilaille ja opiskelijoille yhdenvertainen oikeus opetukseen, tukeen ja opinto-ohjaukseen riippumatta siitä, missä hän opiskelee. Tämä on keskeytysten vähentämisessä oleellinen asia, Lahtinen sanoo.

Henkilöstön osalta KT puolestaan pitää erilaisia henkilöstömitoituksia uudistuksen pahimpana riskinä samoin kuin turhaa kelpoisuussääntelyä.

– Ne ovat näennäisesti hienolta ja hyvältä kuulostavia asioita, mutta se vie tehottomaan resurssien käyttöön. Kunnissa joustavuus on a ja o, sillä järkevä tapa tehdä asioita vaihtelee.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallitusneuvos Janne Öberg sanoo, että erilaiset näkemykset uudistuksesta liittyvät pitkälti siihen, että osa uskoo järjestelmän kokonaisvaltaiseen laajempaan kehittämiseen ja osa katsoo, että yksittäiset täsmäkeinot ovat tehokkaampia.

– Tässä ovat nämä isot jakolinjat mielestäni. Kaikki muu kumpuaa siitä.