Oppilaiden perusvalmiuksissa eroja jo kouluun tullessa
Perusopetuksessa ei pystytä kuromaan umpeen oppilaiden kotitaustasta juontuvia eroja, selviää Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tekemästä selvityksestä.
Matalasti koulutettujen huoltajien lapsilla osaaminen on keskimäärin heikompaa kuin korkeasti koulutettujen huoltajien lapsilla.
Karvin mukaan erilaisia tukitoimia tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa kaikilla koulutusasteilla. Tarve on lisääntynyt entisestään koronapandemian aikana.
Tukitoimien riittämättömyys näkyy Karvin mukaan esimerkiksi siten, että peruskoulusta jatkaa toiselle asteelle joukko oppilaita, joilla on puutteita luku-, kirjoitus- ja laskutaidoissa.
Tuen tarve siirtyy näiden oppilaiden mukana ja näkyy erityisesti ammatillisessa koulutuksessa.
Taustalla on Karvin mukaan se, että oppilaiden tuen tarpeita ei tunnisteta yhtäläisesti eri varhaiskasvatusyksiköissä, kouluissa, oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Lisäksi tukitoimien toteuttamisessa ja tuen jatkuvuudessa on vaihtelua.
– Perusvalmiuksissa jo kouluun tullessa on oppilailla eroja. On tunnistettavissa, että ne liittyvät huoltajien koulutukseen ja sosioekonomiseen asemaan ne erot, kertoo Karvin varajohtaja Hannele Seppälä.
Selvityksen mukaan osa oppilaiden tuen tarpeesta johtuu oppilaiden riittämättömästä kielitaidosta ja puutteellisista opiskeluvalmiuksista.
Suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevilla oppilailla matematiikan ja äidinkielen taidot ovat peruskoulun alussa heikommat kuin muilla.
Karvin mukaan ero taidoissa ei kapene kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana.
Selvityksestä käy ilmi, että maahanmuuttotaustaiset oppilaat siirtyvät kantaväestöä harvemmin toisen asteen opintoihin. He ovat myös aliedustettu ryhmä suomalaisissa korkeakouluissa.
Oppilaiden taitojen tukemisen tulisi Karvin mukaan olla riittävää, jotta oppilaiden osaamisen eriytyminen voitaisiin välttää. Tukitoimia tulisi tarjota heti tuen tarpeen ilmetessä, ja eri tukimuotoja tulisi kehittää monimuotoisesti.
– Tämä liittyy kiinteästi opetushenkilöstön osaamiseen. Koko koulujen moniammatillisen henkilöstön osaamista tulee kehittää suunnitelmallisesti. Perusta osaamiselle lähtee jo opettajakoulutuksesta, sanoo Seppälä.
Karvin mukaan tärkeää olisi myös opettajien täydennyskoulutus.
Koska oppilaiden osaamistaitojen on tunnistettu kytkeytyvän kotitaustaan, nousee koulujen rooli tasa-arvoisen oppimisen mahdollistajana entistä tärkeämmäksi. Karvin mukaan tällä hetkellä koulut eivät pysty riittävästi hälventämään oppilaiden kotitaustan merkitystä ja siitä johtuvia eroja oppilaiden oppimiselle.
– Tarvitaan jämäkämpiä toimenpiteitä yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseksi ja oppimisen tukemiseksi kouluissa, korostaa Seppälä.
Kouluja kehittäessä tärkeää olisi Karvin mukaan kuunnella oppijoiden eli lasten ja nuorten ääntä. Heitä tulisi osallistaa ja ottaa mukaan päätöksentekoon. Näin oppijoiden yhdenvertaisuutta ja niin sanottua aktiivista kansalaisuutta voidaan tukea jo kouluissa.
Karvin mukaan opetuksen kehittämisen tulisi olla systemaattista ja oppijoiden tuen jatkua koko koulutuspolun ajan varhaiskasvatuksesta korkeakouluopintoihin. Pitkäjänteisellä työllä tuloksia voitaisiin saada näkyviin.
Karvin selvityksen mukaan perusopetus onnistuu oppilaiden ohjausta ja tukitoimien riittämättömyyttä lukuun ottamatta muilta osin hyvin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa.
Oppilaiden taidot ovat Karvin mukaan samaa tasoa eri puolilla Suomea, eikä osaamisessa ole suuria eroja oppilaan sukupuolen, oppilaitoksen opetuskielen tai kuntaryhmän mukaan.
Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna koulutuksen tasa-arvo on Suomessa hyvä. Karvin arviointien perusteella yksittäisten oppilaiden mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä, oppilaitoksessa tai korkeakoulussa yhtä hyvät.
– Oppiminen on yhdenvertaista ja tasa-arvoista kansallisesti. Mutta kun tarkastellaan yksilöiden välisiä eroja, näyttäytyy, että yksilöiden välillä on merkittäviä eroja osaamisessa. Ne kytkeytyvät oppijoiden huoltajien sosioekonomiseen ja kulttuuriseen pääomaan ja taustaan, sanoo Seppälä.
Varhaiskasvatusyksiköihin ja oppilaitoksiin heijastuu alueellisten ja alueiden sisäisten talouden ja hyvinvoinnin erojen kasvu viime vuosina. Perusopetuksen oppilaiden keskimääräisissä taidoissa on eroja erityisesti suurimpien kaupunkien koulujen välillä. Erot ovat Karvin mukaan silti OECD-maiden pienimpiä.
Karvin mukaan koulutuksen saatavuudessa on eroja eri puolilla Suomea.
Digitalisaation myötä koulutuksen saavutettavuus on kuitenkin parantunut, sillä se on vähentänyt maantieteellisten etäisyyksien merkitystä ja avannut uusia mahdollisuuksia oppimisen kehittämiselle.
Toisaalta etäopetus on Karvin mukaan kuitenkin myös etäännyttänyt erityisesti heikommassa asemassa olevia oppijoita opetuksesta ja oppimisyhteisöstä.
Karvi kokosi julkaisun koulutuksen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.
Julkaisu kertoo osaamisen eriytymisestä, mahdollisuuksien tasa-arvosta ja koulutuksen saavutettavuudesta ja osallisuudesta pääosin Karvin viime vuosina tuottaman arviointitiedon perusteella.