"Olen pikkaisen huolissani"– Pekka Haavisto pitää ulkopolitiikan avainpaikkojen keskittymistä yhdelle puolueelle ongelmallisena
Ulkopolitiikan avainpaikkojen keskittyminen yhdelle puolueelle ei ole demokratiassa ideaalitilanne, arvioi vihreiden tukema kansanliikkeen presidenttiehdokas Pekka Haavisto.
Mikäli kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb voittaa presidentinvaalit, kokoomus pitää valtiojohdossa hallussaan kaikkia ulko- ja turvallisuuspolitiikan avaintehtäviä, vaikka presidentti tavan mukaan jäsenkirjastaan luopuukin.
– Olen pikkaisen huolissani siitä, jos ulkopolitiikan avainpaikat keskittyvät vain yhden puolueen käsiin, Haavisto sanoo Suomenmaan haastattelussa.
Haavisto perustelee näkemystään sillä, että muiden puolueiden ja eduskunnan valiokuntien mahdollisuus saada relevanttia informaatiota ”jollakin tavalla ainakin ajatuksellisesti kapenee”.
– Helposti sitten niin sanotusti puolueen piirissä vaihdetaan keskeisiltä paikoilta informaatiota. Pitäisin demokratian kannalta kyllä hyvänä sitä, että tehtävät jakaantuvat tasaisemmin ja kaikissa puolueissa kasvaa ja kehittyy myöskin ulkopoliittinen osaaminen, Haavisto sanoo.
Presidentinvaalien toisen kierroksen alkumetreillä turvallisuuspoliittista keskustelua on käyty varsinkin Suomen suhtautumisesta Naton ydinaseisiin.
Haaviston mukaan Suomi on tietenkin mukana luomassa Naton ydinasepolitiikkaa. Leikkiminen ajatuksella ydinaseiden sijoittamisesta ei hänen mielestään kuitenkaan kuulu tilanteeseen, jossa nyt ollaan.
– Natolla on hyvin vakiintunut ydinasepolitiikka ja näitä ydinaseita säilytetään viidessä maassa, joissa näitä on perinteisesti säilytetty. Ja mitään tarvetta niiden liikutteluun mielestäni ei ole.
Haaviston mukaan on sinänsä hyvä selvittää, mitä uutta Naton ydinasepolitiikassa Suomelle on, mitä siitä voidaan oppia ja miten siihen voidaan aktiivisesti vaikuttaa. Harjoituksiinkin voidaan ottaa osaa.
– Niissähän ei oikeita ydinaseita liikutella, hän huomauttaa. Tästä syystä ydinaseet Suomen alueelta kieltävää ydinenergialakia ei Haaviston mielestä tarvitse myöskään muuttaa.
Haaviston mukaan neuvottelut sekä Nato-jäsenyydestä että Suomen ja Yhdysvaltojen puolustussopimuksesta käytiin siltä pohjalta, että Suomen nykyinen lainsäädäntö on näissä asioissa voimassa.
– On meidän ratkaisumme, jos jotakin muutamme, mutta en näe tällä hetkellä sille tarvetta, presidenttiehdokas painottaa.
Puolustusvoimien ylipäällikkönä Haavisto pitäisi tiiviitä yhteyksiä Puolustusvoimiin.
– Tein sitä itse asiassa ulkoministerinä jo hyvässä yhteistyössä puolustusministeri Antti Kaikkosen kanssa, Haavisto kertoo. Puolustusvoimain komentaja ja tiedustelupäällikkö pitivät Haaviston mukaan tuolloin ulko- ja puolustusministerin ajan tasalla Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Haavisto sanoo pitävänsä tärkeänä, että Puolustusvoimien ylipäällikkönä toimii demokraattisesti valittu henkilö. Ylipäällikön tehtäviin kuuluu Haaviston mukaan paljon Puolustusvoimien suunnitteluun ja johtamiseen liittyviä kysymyksiä ja Puolustusvoimien asioiden aktiivista seurantaa.
Haavisto muistuttaa, että vaikka puolustusbudjetista päättävät hallitus ja eduskunta, presidentin asema puolustusasioissa korostuu Naton huippukokouksiin osallistumisen kautta.
– Osa Nato-informaatiosta myöskin tulee presidentille suoraan ja mitä suurimmassa määrin koskee presidenttiä Puolustusvoimien ylipäällikkönä.
Haavisto on siitä harvinainen presidenttiehdokas, että hänellä on kokemusta myös vaalien toisesta kierroksesta. Vuonna 2012 kampanjoitiin kuitenkin aivan toisenlaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja -ympäristössä.
– Nyt ollaan toden äärellä Suomen omissa turvallisuuskysymyksissä, Haavisto luonnehtii eroa.
Ehdokkaan mukaan presidentin keskeiset tehtävät ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa, huoltovarmuus ja ruokaturva nousevat paljon enemmän yleisön kysymyksissäkin esille.
Kampanjansa alkuvaiheessa syksyllä Haavisto linjasi paljon huomiota saaneella tavalla, ettei ole yhtään punainen. Mutta onko hän sitä nyt, saatuaan ensimmäisellä kierroksella huomattavaa tukea sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton kannattajilta?
Haavisto sanoo, ettei ole oikeastaan muuttanut linjaansa. Hän sanoo tehneensä omat poliittiset valintansa nuorena 1970-80 -luvun vaihteessa tilanteessa, jossa mitkään poliittiset puolueet eivät nostaneet ympäristökysymyksiä esille.
– En lähtenyt taistolaisliikkeeseen tai muihin mukaan, vaikka jotkut sanoivat, että sosialismissa on toisin ja paremmin, mutta eipä tainnut olla näissä ympäristöasioissa sielläkään ratkaisua.
Ulkopoliitikkona jo pitkään profiloituneen Haaviston kampanjassa ei ole näkynyt kovin vahvasti vihreääkään väriä, vaikka hän kuuluu vihreän liikkeen perustajiin ja puolue tukee häntä nytkin.
Haavisto arvioi, että hänen vihreytensä näkyy ennen kaikkea siinä, että ne ympäristöpolitiikan osat, jotka ovat olleet lähellä ulkopoliittista vaikuttamista, ovat pysyneet hänen agendallaan.
– Eli globaalit ilmastokysymykset ja ilmastoasioiden eteen tehtävä työ, missä Suomi siinä makaa ja miten voisimme kansainvälisesti vaikuttaa enemmän vielä ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteisiin.
Haavisto suhtautuisi näihin kysymyksiin vakavasti myös presidenttinä ja yrittäisi puhua tilaisuuden tullen ilmastopolitiikkaa myös Donald Trumpille. Näin hän kertoo tehneensä myös Trumpin hallinnon ulkoministerin Mike Pompeon kanssa.
– Huomasin kyllä, että se ei uponnut hedelmälliseen maahan, ei ilmastokysymykset eivätkä luontokatokysymykset, Haavisto myöntää. Presidentti Joe Bidenin ja hänen hallintonsa kanssa oli Haaviston mukaan toisin.
Presidentinvaalien finaalissa kamppailee tällä kertaa kaksi arvoliberaalia ehdokasta, joiden väliltä valitseminen voi vaatia arvokonservatiiveilla äänestäjiltä oman pohdintansa.
Haavisto sanoo kohdanneensa kampanjassaan hyvin erilaisia ihmisiä. Kampanjoidessaan Pohjois-Pohjanmaalla hän osallistui Vaalassa vanhollislestadiolaisten järjestämään vaalitilaisuuteen, jossa puhuttiin muuan muassa lasten ja nuorten elämästä ja ongelmista.
– Siellä oli keskustelua ja laulettiin virsiä. Ja annoin suuren arvon, että ihmiset ovat omista arvolähtökohdistaan tulleet kuitenkin käymään keskustelua ja miettimään ratkaisuja.
Viitasaarella käydessään Haavisto sanoo muistelleensa joidenkin kanssa vierailuaan Teuvo Hakkaraisen sahalla.
– Ja olen Teuvon luvalla käyttänyt tällaista ilmaisua, että jos Teuvo ja Pekka pystyvät tässä maassa puhumaan toisilleen, eiköhän sitten kaikkien muidenkin pitäisi pystyä.
Presidenttinä Haavisto kunnioittaisi traditioita, kuten itsenäisyyspäivän vastaanottoa kättelyjonoineen.
– Ja kun kuuntelen kotona Antonion kommentteja, niin hän vasta traditioihin luottaakin, hän on pitänyt tätä hienona ja arvokkaana juhlana ja aina maininnut, että jos Suomessa jotakin pitää säilyttää, niin se on juuri presidentinlinnan vastaanotto, ja näin itsekin ajattelen.
Haaviston mielestä itsenäisyyspäivänä on hyvä muistella talvisodan henkeä, Suomen puolustustaistelua ja menneitä sukupolvia. Hän toivoisi kuitenkin, että itsenäisyyspäivään liittyisi myös enemmän tulevaisuudenuskon valamista nuorille siihen, että Suomi on hyvä maa elää ja rakentaa ja opiskella ja perustaa perhe.
– Ja sellaista viestiä selvästi nuoret tänä päivänä kaipaavat kaikkien näiden maailman myrskyjen ja huolien keskellä, presidenttiehdokas pohtii.
Suomenmaa haastattelee kummatkin toisella kierroksella mukana olevat presidenttiehdokkaat vaalien alla.