Nato-kansanäänestyksen korvikkeeksi ei tarvita "supergallupia", sanovat tutkijat – "Kansanäänestyshän on ollut Niinistön yksityisajattelua"
Tutkijat eivät lämpene presidentti Sauli Niinistön ajatukselle laajan mielipidekyselyn teettämisestä mahdollisen Nato-jäsenyyshakemuksen tueksi.
Tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja vanhempi tutkija Matti Pesu luottaisivat päätöksenteossa edustukselliseen demokratiaan eli eduskunnan enemmistön tukeen.
Lisäksi Nato-kyselyitä on heidän mukaan teetetty ja varmaan vielä teetetään ihan tarpeeksi.
– Emme me siihen päälle tarvitse enää mitään supergallupia, Vuorelma sanoo.
Niinistö on aiemmin puhunut toistuvasti neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä mahdollisen Nato-päätöksen yhteydessä. Se, ja myöhempi esitys mielipidekyselystä, ovat tutkijoiden mukaan osoitus siitä, että presidentti kaipaa päätökselle mahdollisimman selkeää legitimiteettiä eli oikeutusta.
Vuorelman mukaan kansanäänestys ja laajakin mielipidekysely ovat kaksi ihan eri asiaa.
– Kansanäänestyksestä säädetään lailla. Se on instituutio ja politiikan tekemisen väline, johon liittyvät ihan omat lainalaisuudet, Vuorelma Helsingin yliopistosta muistuttaa.
Mielipidekyselyllä taas on hänen mukaansa eri tarkoitus: sillä mitataan kansalaisten mielipidettä juuri sillä hetkellä antamalla toimeksianto ulkopuoliselle toimijalle ilman parlamentaarista säätelyä. Kyselyitä tekevän yrityksen toimitusjohtaja myötäilee tutkijan käsitystä.
– Kyllä äänestäminen on varmasti kansalaisen mielestä tietyllä tavalla vakavampi teko, mielipidekyselyihin voidaan ehkä vastata vähän kevyemmillä perusteilla, Jari Pajunen Taloustutkimuksesta myöntää.
Ulkopoliittisen instituutin Pesu ei suoralta kädeltä muista tapauksia, jossa mielipidekyselyn tuottamaa tietoa olisi käytetty Niinistön ehdottamalla tavalla hyväksi poliittisessa päätöksenteossa.
– Se on aika luova idea legitimiteetin varmistamiseksi, Pesu muotoilee.
Jos katsotaan Naton aiempia jäseneksi hyväksymisiä, niin vain muutamissa tapauksissa on Pesun mukaan järjestetty kansanäänestyksiä. Yleensä parlamentin enemmistöön tukeutuva päätös on riittänyt Natolle osoitukseksi kansan enemmistön tuesta.
– En näe tarvetta mielipidekyselylle. Kyllä sen pitäisi riittää, että edustuksellinen demokratia toimii ja päätökselle on riittävä eduskunnan tuki, Pesu sanoo.
Se, millaiseksi tuo tarvittava enemmistö perustuslakivaliokunnassa määritellään, onkin Vuorelman mukaan mielenkiintoinen valtiosääntökysymys. Hänen mukaansa voi hyvin olla, että eduskunnan yksinkertaisen enemmistön todetaan riittävän. Toisaalta poliittisesti olisi ehkä halua osoittaa laajempaa yksimielisyyttä kahden kolmasosan enemmistöllä.
– Tässä tullaan taas siihen, että oikeuden ja politiikan raja on hirveän häilyvä, Vuorelma toteaa.
Hänen mukaansa kahden kolmasosan määräenemmistö olisi todennäköisesti myös saavutettavissa, jos presidentti ja hallitus ovat Nato-jäsenyyden kannalle sitä ennen asettuneet.
Mielipidekyselyihin liittyy se monen mielestä epäuskottavalta tuntuva tosiasia, että vain noin tuhannen ihmisen haastattelu tuottaa oikein toteutettuna luotettavan tuloksen koko kansan mielipiteestä. Haastateltujen määrän nostamineen 50 000:een tai vaikka 100 000:een ei olennaisesti muuta virhemarginaaleja ja lopputulosta.
Taloustutkimuksen Pajunen myöntää asian olevan periaatteessa juuri näin, mutta lisää silti, että ainakin teoreettisesti mielipidekysely voisi tuottaa kansanäänestystä luotettavamman tuloksen kansalaisten mielipiteestä. Näin siinä tapauksessa, jos otos mietitään huolella ja varmistetaan kaikkien haastateltavien tavoittaminen sekä toteutetaan kysely ”monikanavaisesti” eli ei esimerkiksi ainoastaan internetin välityksellä.
Eli työläämpää, hitaampaa ja kalliimpaa tutkimuksen tekoa.
– Vaaleista sen sijaan tiedetään, että äänestämässä käymiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin itse äänestyksen aihe, Pajunen toteaa.
Kyselyssä mielipiteen saaminen selville ei sen sijaan perustu kansalaisen omaan aktiivisuuteen. Toisaalta kyselyssä voi yleensä myös vastata EOS, eli ”en osaa sanoa”, mitä mahdollisuutta kansanäänestyksessä ei ole tarjolla. Pajusen mukaan on vaikea sanoa, olisivatko EOS-vastaajat yhtä kuin kansanäänestyksessä äänestämättä jättävä ”nukkuvien puolue”.
– Ei se ihan yksi yhteen mene, Pajunen pohtii.
Vaikka eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kansalaisaloite Nato-kansanäänestyksen järjestämisestä, ei kansalaisten enemmistö sellaista esimerkiksi Ylen teettämän mielipidekyselyn perusteella kannata.
Pajusen mukaan kansanäänestyksen kannatus on laskenut sitä mukaa kuin Nato-jäsenyyden kannatus on noussut.
– Ehkä siinä on taustalla ajatus, että tämä on asia, jonka takia poliittiset päättäjät on valittu ja että heillä on ehkä käsissään tietoa, jota meillä muilla ei ole. Luotetaan, että sitä kautta syntyy hyvä päätös, Pajunen pohtii.
Mielipidekyselyyn ja kansanäänestykseenkin liittyy luonnollisesti se mahdollisuus – tai joidenkin mielestä vaara –, että kannat voivat nopeasti muuttua. Pajunen kertoo esimerkin lähimenneisyydestä: marraskuussa 2013 Nato-jäsenyyden kannatus oli 17 prosenttia. Se nousi Krimin valtauksen jälkeen keväällä ja kesällä 2014 korkeimmillaan 26 prosenttiin, mutta putosi saan vuoden marras-joulukuussa takaisin 19 prosenttiin.
Tämä talvena ja keväänä mielipiteiden muutos on ollut vielä paljon rajumpaa, mutta Pajunen ei usko samanlaiseen heiluriliikkeeseen kuin kuusi vuotta sitten.
– Kyllä tämä (sota) on tullut niin lähelle suomalaisia ja kyse on niin paljon enemmästä kuin Krimin valtauksesta, että voisi kuvitella vaikutuksen olevan pidempi, vaikka siellä sotatoimet päättyisivätkin, hän ennustaa.
Myöskään Pesu ei usko kansan tulevan suuressa mitassa ”niin sanotusti katumapäälle” Naton suhteen, vaikka huolestuminen Venäjän hyökkäyssodasta kanavoituikin rajusti juuri Naton kannatukseen.
Johanna Vuorelma kertoo törmänneensä käsityksiin, että kansanäänestys Nato-jäsenyydestä olisi jotenkin pakollinen tai suomalaisille jo luvattu. Hänen mukaansa tämä johtuu varmasti osin siitä, että presidentti Niinistö on pitänyt asiaa esillä.
Kansanäänestyksen jääminen pitämättä voisi siis olla joillekin pettymys, mutta ei ollenkaan mahdotonta.
– Kansanäänestyshän on ollut Niinistön yksityisajattelua, eikä esimerkiksi mukana hallitusohjelmassa tai ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, mikä olisi jo ihan eri tavalla sitovaa, Vuorelma perustelee.
Olisiko kansanäänestyksen ja erityisen laajan mielipidekyselyn jääminen pitämättä sitten paha poliittinen tappio tai kasvojen menetys Niinistölle? Vuorelman mukaan ei, koska Niinistön suosio on joka tapauksessa niin poikkeuksellisen suurta eikä kansalaisten enemmistö edes kaipaa kansanäänestystä.
– Ja jos miettii ihan politiikan strategian näkökulmasta, niin onko sillä väliä Niinistön kannalta, koska hän ei ole hakemassa jatkokautta ja nykyinen presidenttikausikin on aika loppupuolella. Niinistön ei tarvitse miettiä sitä vaan hän voi vedota Suomen etuun ja todeta, että lopputulos oli nyt tämä, Vuorelma sanoo.
Pesun mukaan hän ei lukeudu niihin, jotka pelkäävät kansanäänestyksen järjestämistä tärkeästä turvallisuuspoliittisesta valinnasta. Äänestyksen ajankohta voisi kuitenkin olla vasta jäsenyysneuvottelujen käymisen jälkeen.
– Se olisi luonnollisempi paikka, silloin tiedettäisiin, mikä se meidän diili on, Pesu perustelee.