Näitä lyhytvuokrauksen säännöksiä hallitus esittää rakennuslakiin – eri kunnissa voisi olla eri säännöt
Hallitus on antanut eduskunnalle rakentamislain muutosesityksen, jolla säänneltäisiin asuntojen lyhytaikaista vuokrausta, ympäristöministeriö tiedotti torstaina. Tähän asti laissa ei ole ollut säännöksiä lyhytvuokrauksesta.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) sanoi tiedotteessa, että lyhytvuokraustoiminta tarvitsee selkeät pelisäännöt.
– Jatkossa niin lyhytvuokrauksesta kiinnostunut asunnon omistaja, naapurit kuin viranomaisetkin tietävät, kuinka laajamittainen lyhytvuokraus on sallittua ilman lupaprosessia.
Esityksessä asemakaava-alueella sijaitsevan asunnon, joka ei ole vakituisesti tai tilapäisesti asuttu, voisi vuokrata lyhytaikaisesti yhteensä enintään 90 päivää kalenterivuoden aikana hakematta rakentamislupaa. Vuokrauksen tulisi tapahtua alle 28 päivän jaksoissa.
Vuorokausirajat koskisivat esimerkiksi taajamien sijoitusasuntoja, joissa ei ole kirjoilla yhtään asukasta.
Kunta voisi nostaa vuorokausirajan enintään 180 päivään haluamillaan asemakaava-alueilla. Näin olisi mahdollisuus esimerkiksi vastata matkailusesongin aikaiseen kysyntään, sanottiin ympäristöministeriön tiedotteessa.
Kunnan olisi kuultava kuntalaisia vuorokausirajan nostoa koskevassa päätöksenteossa, eikä asemakaavan toteuttamiselle saisi aiheutua haittaa.
Asunnon haltijan olisi pidettävä kirjaa asunnon lyhytvuokrauspäivistä. Tiedot olisi esitettävä rakennusvalvonnalle pyydettäessä.
Vakinaisesti ja tilapäisesti asuttujen asuntojen, loma-asuntojen sekä haja-asutusalueella sijaitsevien asuntojen lyhytvuokraukseen ei esitetä muutoksia.
Hallituksen esittämät muutokset tulisivat voimaan ensi vuoden alussa.
Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö Mara kritisoi tiedotteessaan hallituksen esitystä. Maran mukaan lyhytvuokraukseen käytettyjen majoituspäivien määrää ei pystytä luotettavasti valvomaan ja asuinkerrostalojen majoitustoiminta saisi perusteetonta kilpailuetua suhteessa hotelleihin.
Suomen Vuokranantajien mukaan lyhytvuokrauksen rajaaminen enintään 90 vuorokauteen vuodessa sekä kuntien mahdollisuus joustaa rajoituksista jäivät edelleen turhan mataliksi.