Miten EK, MTK ja SAK lobbaavat tämän päivän päättäjiä? – Etujärjestöpomot raottavat salamyhkäisyyden verhoa
Suuret etujärjestöt ovat Suomessa keskeisiä yhteiskunnallisia vaikuttajia, mutta ovatko niiden historiallisesti likeiset puoluekytkökset ennallaan?
Suomenmaa kysyi asiaa EK:n Jyri Häkämieheltä, MTK:n Juha Marttilalta ja SAK:n Jarkko Elorannalta.
Jyri Häkämies, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja
“EK:n ja kokoomuksen historiallisesti läheiset välit johtuvat melko yhteneväisistä tavoitteista. Eivät ne kuitenkaan ole ihan identtisiä.
Itseni mukaan lukien meillä on tänä päivänä EK:ssa töissä ihmisiä, joilla on kokoomuslainen tausta ja politiikan vuosina syntyneitä kontakteja. Esimerkiksi eilen puhuin erään entisen kokoomusministerin kanssa puhelimessa. Jos et tunne henkilöä, tuskin soittelet hänelle myöhään illalla.
Yrittämisen edellytysten vaaliminen yhdistää meitä ja kokoomusta. Tässä suhteessa EK:n suhde keskustaan ja RKP:hen ei hirveästi eroa. Voisi sanoa, että EK:n ja porvarillisten tai ei-sosialististen puolueiden läheiset suhteet kumpuavat yrittämisen vapaudesta.
Kokoomusyhteyksistä huolimatta meidän fokuksemme edunvalvontaorganisaationa on aina hallituspuolueissa. Yritämme vaikuttaa tasapuolisesti kaikkiin ministereihin, mutta ei kai se ole mikään salaisuus, että nykyhallituksessa keskustan ajattelu on lähempänä EK:n näkemyksiä kuin vasemmistopuolueiden. Emme silti halua lokeroitua – yhteisiä näkemyksiä löytyy kaikkien puolueiden kanssa.
En koe, että EK:lla olisi välttämättä vaikutusvaltaa kokoomuksen politiikkatavoitteisiin. Näen silti, että meitä kuunnellaan kokoomuksessa monissa käytännön kysymyksissä, kuten työmarkkina-asioissa. Emme kuitenkaan osallistu kokoomuksen tai minkään muun puolueen tavoitteiden asetteluun. Se menee puoluepolitiikan puolelle.
Koen, että hallituksessa kuunnellaan EK:ta ihan hyvin.
Yhteydenpitomme puolueisiin on päivittäistä. Nyt korona-aikana tarjoamme asiantuntijatietoa niin Teams-kokousten, sähköpostien kuin puhelinkeskustelujenkin muodossa. Normaalisti järjestäisimme aamukahveja ja lounaita.
Edunvalvontatyömme tärkeä mittari on se, miten hyvin näkemyksemme etenevät päätöksenteossa.
Koska kokoomus on oppositiossa, en osaa suoralta kädeltä sanoa, mitä EK:n avauksia se olisi tällä vaalikaudella ajanut. On myös vaikea keksiä, missä kokoomus olisi ollut eri linjoilla EK:n kanssa.
Paljon helpommin pystyn kertoa, missä nykyinen hallitus ei ole meitä kuunnellut. Ehdotimme esimerkiksi jo viime vuoden huhtikuussa, että koronatestaamiseen olisi pitänyt ottaa mukaan yksityiset firmat.
Koen silti, että hallituksessa kuunnellaan EK:ta ihan hyvin. Haasteita tulee enemmän, kun koronavirus toivottavasti jossain vaiheessa voitetaan ja katseet voidaan kääntää työllisyysasioihin.”
Juha Marttila, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) puheenjohtaja
“MTK ja Maalaisliitto-keskusta ovat tehneet yhteistyötä yli sadan vuoden ajan. Erityisen läheisiksi kumppaneiksi meidät on mielletty 1970-luvulta lähtien. Vaikka suhteemme on tänä päivänä mutkaton ja luottamuksellinen, historiassa on koettu myös kireitä hetkiä.
MTK:n ja keskustan välillä on aina tietty jännite, sillä toinen on maaseudun elinkeinoja pitkällä tähtäimellä edustava strateginen järjestö ja toinen on poliittinen puolue, joka elää aina hetkessä – ja jonka kannatusta mitataan säännöllisesti.
Sekä MTK:n eri foorumeilla että keskustan kentällä käydään kipakkaa keskustelua siitä, onko puolueen paikka hallituksessa. Olen pannut merkille, että viimeisten parin vuoden aikana perussuomalaishenkinen asenne ja mielipiteet ovat vahvistuneet MTK:n jäsenistössä.
Tyytymättömyys vahvistuu joka kerta, kun vihreä ministeri laukoo julkisuuteen jonkin kuolemattoman idea, joka koetaan maaseudulla arkijärjen vastaiseksi. Bensaa ei ihan hirveästi tarvitse heittää liekkeihin.
Alusta alkaen oli nähtävissä, että hallituskausi on keskustalle varsin haastava. Vaikka puolueen on mielestäni hyvä olla hallituksessa, ei siellä tarvitse itsearvoisesti istua neljää vuotta.
Koronakriisi on eräällä tapaa tukenut hallitusta, mutta hallitusohjelmaan kirjatut vaikeat päätökset tulevat vielä vastaan. Ohjelmassa on valtavan paljon keskustan kannalta tulenarkoja juttuja, jotka liittyvät esimerkiksi ilmastopolitiikkaan ja työllisyyteen.
Koen, että MTK:lla on vaikutusvaltaa keskustan politiikkasisältöihin.
Nyt kuntavaalien lähestyessä pyrimme vaikuttamaan kaikkiin puolueisiin. On silti selvää, että MTK-aktiiveilla on eniten kontakteja keskustalaisten kanssa. Itsellänikin on keskustan jäsenkirja. Ei ole yllättävää, että eduskuntaryhmistä maaseutuasiat kiinnostavat eniten juuri keskustaa.
MTK investoi tapansa mukaan myös oppositiopuolueisiin – se on kuin panisi rahaa pankkiin. Oppositiopuolueet kun ovat usein mukana kasaamassa seuraavaa hallitusta.
Koen, että MTK:lla on vaikutusvaltaa keskustan politiikkasisältöihin. Olen ollut järjestön johdossa vuodesta 2009 lähtien ja näen, että olisimme voineet hämmentää puoluetta monta kertaa. Se olisi ollut mahdollista matkan varrella, mutta se ei kuitenkaan ole pelin henki. Rajat on osattava pitää. Me sanomme mielipiteemme, mutta emme lähde puolueen sisälle aiheuttamaan hämmennystä.
Hallitusneuvottelut ovat ihan omanlaisensa operaatio, sillä hallitusohjelmaa luetaan kuin piru raamattua. Viimeksi keskusta kuunteli MTK:n mielipiteitä erittäin herkällä korvalla – voisi jopa sanoa, että hieman ennakoidenkin. Itse taisin tehdä yhden reissun Säätytalolle.”
Jarkko Eloranta, Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliiton (SAK) puheenjohtaja
“Työväenliikkeellä on pitkä yhteinen historia SDP:n kanssa. Siinä mielessä suhteemme on erityinen. Yhteistyö on kuitenkin liudentunut 1970- ja 80-lukujen jälkeen. On silti selvää, että monet luottamusmiesten kaltaiset aktiivitoimijamme ovat mukana esimerkiksi kuntapolitiikassa SDP:n riveissä.
Nykyisin SDP:n puoluehallituksessa ei istu ay-liikkeen edustajia. Silti SAK:ta ja SDP:tä yhdistävät aatteet ja näkemys yhteiskunnan toivottavasta kehityksestä. Kumpikin organisaatio tekee työtään palkansaajien aseman parantamiseksi – ei siinä kovin paljon vilkuilla sivuille.
SAK pyrkii vaikuttamaan SDP:hen samalla tavalla kuin muihinkin puolueisiin. Pidämme yhteyttä etenkin hallituspuolueisiin ja ministereihin. Tässä suhteessa SDP ei ole minkäänlaisessa erityisasemassa. Ay-liikkeen piirissä toimii tietysti esimerkiksi SDP:n puoluevaltuutettuja, jotka nostavat poliittiseen keskusteluun palkansaajien asioita. Se on silti heidän omaa työtään – ei SAK:n.
Emme arvioi hallitusta siellä istuvien puolueiden mukaan, vaan tekojen perusteella. Sillä ei ole väliä, mikä puolue pitää hallussaan pääministerin pestiä. Esimerkiksi ex-pääministeri Juha Sipilän kanssa pidimme paljon yhteyttä, vaikka emme olleetkaan asioista aina yhtä mieltä. Hän näki paljon vaivaa, jotta olisimme tukeneet hänen hankkeitaan. Nykyistä pääministeriä Sanna Marinia olen tavannut vähemmän kuin Sipilää.
Ehkä on niin, ettei pelkällä yrittäjäviestillä taistella pääministeripuolueen asemasta.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko haluaa olla vuorovaikutuksessa ay-liikkeen kanssa. Viime syksynä hän esimerkiksi kävi SAK:n hallituksessa. Olemme tavanneet muutenkin ja puhuneet puhelimessa.
Lienee niin, että keskustan kannattaa olla myös palkansaajapuolue, jos se haluaa kasvattaa kannatustaan. Ilman palkansaajien tukea Suomessa ei nousta suureksi – eikä välttämättä edes keskisuureksi – puolueeksi.
Keskustalla on maakunnissa paljon palkansaajakannattajia. Olen pannut merkille, että esimerkiksi puoluekokouksissa luottamushenkilöinä toimivat keskustalaiset ovat muistuttaneet ay-yhteistyön tarpeesta. Ehkä on niin, ettei pelkällä yrittäjäviestillä taistella pääministeripuolueen asemasta.
En koe, että SAK:lla olisi keskusjärjestönä mitenkään erityisesti vaikutusvaltaa SDP:n politiikkaan. Koronakriisin takia on vaikea arvioida, kuinka herkällä korvalla SDP on tällä vaalikaudella kuunnellut meitä.
Hallituksen politiikka ei kuitenkaan ole kaikilta osin ollut SAK:n toiveiden mukaista. Emme esimerkiksi missään vaiheessa ole kannattaneet työttömyysturvan lisäpäivistä luopumista.
Pitää silti muistaa, että monipuoluehallituksessa on aina ristivetoa. Monissa painotuksissa SAK:n kannat kieltämässä sijoittuvat SDP:n ja vasemmistoliiton lähimaastoon.
Itselläni on SDP:n jäsenkirja, mutta olen aina ollut vain rivijäsen. Esimerkiksi EK:ssa tilanne on aivan erilainen, sillä sen johdossa on entinen kokoomusministeri ja puoluejohdon jäsen. Heillä on muutenkin johtotehtävissä valtakunnanpolitiikassa meritoituneita toimijoita. Minulla ei ole koskaan ollut SDP:ssä mitään erityistä positiota.”